Alussa oli vain tyhjyys, sitten syntyi jostain jotain - olemattomasta ja ikuisesta pysähtyneisyydestä viilto ajallisesti äärettömän pieneen hetkeen. Tämän jälkeen kaikki on historiaa - vain pienen pieni selittämätön virhe sattui, kun olematon lähestyi ääretöntä.

Tuosta virheestä olemme jälkikaiku ominemme. Silti tavoite on miellyttävyys vaikkapa vain ohi kiitäväksi hetkeksi - siinäkö tavoitteemme?

Ei - tavoitteemme rakennettiin jo tuossa ensimmäisessä "virheessä" - se on jatkuvuus sille tiedolle, jonka kantoradaksi meidät luotiin hetkellä hedelmöityksen.

Eloamme helpottaa, jos havaitsemme todeksi vain tihentymät ja harventumat. Mikään ei ole niinkaunista kuin kokea ykseys ja se luo oloaan noiden harventumien ja tihentymien vetovoima-aallokossa. Olemme kaikki niiden vallassa, hyväksyimme tai emme!