Alussa oli vain tyhjyys, sitten syntyi jostain jotain - olemattomasta ja ikuisesta pysähtyneisyydestä viilto ajallisesti äärettömän pieneen hetkeen. Tämän jälkeen kaikki on historiaa - vain pienen pieni selittämätön virhe sattui, kun olematon lähestyi ääretöntä.

Tuosta virheestä olemme jälkikaiku ominemme. Silti tavoite on miellyttävyys vaikkapa vain ohi kiitäväksi hetkeksi - siinäkö tavoitteemme?

Ei - tavoitteemme rakennettiin jo tuossa ensimmäisessä "virheessä" - se on jatkuvuus sille tiedolle, jonka kantoradaksi meidätt luotiin hetkessä hedelmöityksen.