Sent: Friday, April 18, 2008 10:43 AM
Subject: MIELIPIDEKIRJOITUS --- Haitallisuusmerkintä johtaa progressiiviseen aiheuttamisverotukseen.
................
Elovena aloitti mahdollisuuden verottaa kulutuksesta johtuvaa haitallisuutta
(YLE Aamu-TV uutisoi 18.4., että Raision ehkä tunnetuin tuotemerkki Elovena aloitti Suomessa ja mahdollisesti koko maailmassa ensimmäisenä "haittamerkintöjen" *) ilmoituksen itse tuotepaketissa)
[ ... ihmiset vertailevat hintoja, laatua, määriä ja tästä päivästä alkaen myös ostamansa tuotteen kulutusjälkeä ympäristöllemme --- tuotteille ja palveluille on syntymässä haittatarrojen aikakausi ja se johtaa vääjäämättä kulutuksen haitallisuuden täsmäverotukseen ... ]
Turkulainen Raisio avasi pelin, jolla on merkittävät jäljet huomiselle ja seuraaville sukupolville, jotka joutuvat maksamaan sen laskun, jonka me aikaansaimme. Elovena paketti kertoo nyt kuluttajalle, että 100 grammaan Elovenaa on kohdistunut koko tuotantoketjussa kaikkinensa 37 gramman hiilidioksidipäästöt 1). Voimme sanoa tätä rehelliseksi ympäristövastuuksi tietona kuluttajille.
Kun myöhemmin sopivin lainkohdin, laskentamallein ja kaavoin rakennamme verotussäännöt, jotka kohtaantuvat kulutuksessa ja haitallisuuden luonnissa ympäristöä kohtaan - voimmekin lopettaa miltei kaiken muun verotuksen.
Ympäristöllemme, josta saamme elantomme, vaurautemme ja aiheet sotiin - on vain yksi merkitys, se on kulutusjälki, jonka aikaansaamme sinne toiminnoillamme. Tämä toiminta haitallisuuden verotuksena on tae ympäristön kohenemiseen huomiseksi ja seuraaville sukupolville. Raisio ymmärsi tämän ja kertoi jo nyt yhden ympäristötekijän kuluttajille - nyt on lainlaatijan vuoro verotuksen suurremonttiin.
Elovena, tuo suomalaisuuden ja maaseudun symboli kaupunkilaisille teki Suomi-neidon työn vastuusta ja sen kantamisesta - onneksi olkoon Raisio, joka markkinoinnissaan hoksasi oleellisen oleettomasta. Menestystä ympäristötekoihin ja menestystä verotuksen muuntoon kohti haittakuluttamista ja ohjaamista sinne, jossa ympäristömme säilyy huomisille sukupolville.
*)
Mainittakoon, että hiilidioksidi, joka aiheuttaa osaltansa muotipuhenaiheena olevaa ilmastonmuutosta - ei ole myrkky tai "haitta" - itseasiassa se on viherkasvulle välttämättömyys, me vain satumme tuottamaan sitä liikaa normikiertoon nähden.
1)
Kts. myös hiilidioksidin sitoutuminen kasvuaikana - http://www.elovena.com/
Ilkka Luoma
........................
Alla kaksi mielipidekirjoitusta haitta- ja informaatiotarroista, kuuttamisen verottamisesta ja aiheuttamisperiaatteista
I KIRJOITUS
[Mielipidekirjoitus 7. tammikuuta 2007]
Kirjoitukseen liittyvä nettikeskustelu ---
Turhuus- ja haittatarrat jokaiseen tuotteeseen
Ihmisen elo on liikkumista paikasta toiseen tavaroineen. Toinen harrasteemme on käyttää energiaa näyttämiseen, käyttämiseen ja lopulta myös tarpeeseenkin. Olemme ansioituneita niin materia- kuin ilmastomuuttajinakin. Olipa ilmiöiden takana ihminen tai ei, niin kaikki kuluttamamme tuotteet ja palvelut voidaan merkata asianmukaisilla turhuus- ja haittatarroilla.
Ulkona ei ole lunta, emmekä saa unta taistellessamme syistä syvistä; auringon pilkut, taustasäteilyn muutokset ja ihmisen oma toiminta saavat kukin osansa. On perin selvää, että yhtenä keskipisteenä on meidän oma kulutus. Ihminen on koko maapallon historiassa kaikista eliöistä eniten muuttanut maapallon pintaa materiamuutoksina.
Olemme ainut eläinlaji, joka tietoisesti käyttää ulkopuolista energiaa täyttääkseen mielihalujansa. Me kulutamme enemmän biomassaa ja raaka-aineita elokiloa kohden, kuin mikään muu eläin- tai eliölaji. Me muutamme ympäristöämme omien mielihalujemme, tarpeidemme ja kuviteltujen oikeuksiemme myötä kiihtyvällä tahdilla.
Jokainen käyttämämme tavara, palvelu tai muu kulutuksen kohde on ympäristömerkittävä selvällä haitta- ja turhuustarralla ja kirjattava "maailman kulutusviraston" tietokantaan, kuten kemikalioviraston suunnitelmissa on tallentaa jokaisen käyttökemikaalin sisältö ja vaikutus.
Tavaroille ja palveluille pitää syntyä haittaverotuksen peruslähtökohta: mitä haitallisempi tuote, tai mitä vahingollisempi tuotantoprosessi, niin sen tylympi tuoteseloste. Tarra kertoo käyttäjälle, kuinka paljon hiilidioksidia sen valmistus on aikaansaanut, samoin tarra mm. kertoo, kuinka kauan tuotteen biologinen haitallisuuselinkaari jatkuu.
Jokaiselle tuotteelle pitää olla kierrätysseloste, jossa kuvataan tuotteen synty sen alkumateriaaleista lähtien päätyen sen takaisin paluuseen luonnon kiertoon ilman mitään haittavaikutuksia. Kuluttajien tulee tietää tarkoin mitä hän ostaa, sillä haitallisuus tulee verolle. Ihmisen on tiedettävä, mitä hän elossaan käyttää, jotta ymmärtää, mitä hän ympäristölleen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaa.
Jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus omaehtoiseen vastuuvalintaan. Vastuiden kasvaessa jokainen ihminen on huomenna suoravaikuttaja ympäristönsä laatuun, omaan terveyteen ja lastensa ylihuomiseen elinolosuhdepuhtauteen. Tuotteellinen haitta- ja turhuustarra on luettavissa myös tarran lähelle viedyllä monitoimikännykällä, jolloin avautuu tietoväylä maailman tuotetietovarastoon ja tietokantaan. Haittatieto pitää olla myös hinnoiteltu - kuluttajalla on oltava tieto, kuinka paljon haittaveroa tuotteessa on tai mikä on kulutusverotuksellinen turhuusmarginaali.
Valveutuneisuuden kasvaessa ja lumen vähetessä huoli ympäristöstä kasvaa. Me emme voi kuluttaa tätä palloa puhki, me emme voi kuluttaa tämän pallon biokerrosta kasvun köyhyysrajalle pölyäväksi aavikoksi, kuten USA:n riistoviljely oli tehdä jo 1930-luvulla. Massiivinen kulutuskasvu patoutuu haittamerkeillä, turhuusverotuksella ja tiedon saannin helppoudella niistä vahingoista, mitä kuluttamamme tuote ja palvelu aikaansaavat.
Nyt jo luemme kilokaloreja, rasva-arvoja ja vitamiinisisältöjä tuoteselostetarroista huolissamme itsestämme; rasva-arvoista tosin emme vielä 1960-luvulla juuri mitään tienneet - tosin elintasokumpumme vatsanseuduilla eivät olleet niin koholla kuin nykyiset verenpainearvot. Seuraavaksi vastuurajapinta ulottuu jo nenänvartemme verran enemmän luonnon ja ympäristön suuntaan. Tiedonhalu kasvaa ympäristöhaitoista kasvaen lämpökäyrien mukana, vaikka helmikuun pakkasaalto on vielä kokematta.
Muutos tapahtuu vapaaehtoisesti ja siihen oman apunsa tuo haitta- ja turhuustarrat jokaisessa tuotteessa sekä palvelussa. Yhden ihmisen suomalainen ekoympäristöjalanjälki on noin 6,6 biohehtaaria, niin paljon tarvitsemme ollaksemme keskiarvokulutussuomalaisia. Ekojalanjälkemme on yksi maailman suurimmista. Kaikkien kiinalaisten kuluttaessa kuten me, talven lumi sulaa käsivarresta ja Utsjoen pään kuhmusta viimeisen kerran ja eteläisin Eurooppa kuivuu hiljalleen aro-aavikoksi.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Kuva:
B0001174.JPG. 15. tammikuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Linkki kuvaan: http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/347250127/
Kuvateksti:
Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä (tarkkaan ottaen tämän pihalla). Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.
Ihmisen elo on liikkumista paikasta toiseen tavaroineen. Toinen harrasteemme on käyttää energiaa näyttämiseen, käyttämiseen ja lopulta myös tarpeeseenkin. Olemme ansioituneita niin materia- kuin ilmastomuuttajinakin. Olipa ilmiöiden takana ihminen tai ei, niin kaikki kuluttamamme tuotteet ja palvelut voidaan merkata asianmukaisilla turhuus- ja haittatarroilla.
Ulkona ei ole lunta, emmekä saa unta taistellessamme syistä syvistä; auringon pilkut, taustasäteilyn muutokset ja ihmisen oma toiminta saavat kukin osansa. On perin selvää, että yhtenä keskipisteenä on meidän oma kulutus. Ihminen on koko maapallon historiassa kaikista eliöistä eniten muuttanut maapallon pintaa materiamuutoksina.
Olemme ainut eläinlaji, joka tietoisesti käyttää ulkopuolista energiaa täyttääkseen mielihalujansa. Me kulutamme enemmän biomassaa ja raaka-aineita elokiloa kohden, kuin mikään muu eläin- tai eliölaji. Me muutamme ympäristöämme omien mielihalujemme, tarpeidemme ja kuviteltujen oikeuksiemme myötä kiihtyvällä tahdilla.
Jokainen käyttämämme tavara, palvelu tai muu kulutuksen kohde on ympäristömerkittävä selvällä haitta- ja turhuustarralla ja kirjattava "maailman kulutusviraston" tietokantaan, kuten kemikalioviraston suunnitelmissa on tallentaa jokaisen käyttökemikaalin sisältö ja vaikutus.
Tavaroille ja palveluille pitää syntyä haittaverotuksen peruslähtökohta: mitä haitallisempi tuote, tai mitä vahingollisempi tuotantoprosessi, niin sen tylympi tuoteseloste. Tarra kertoo käyttäjälle, kuinka paljon hiilidioksidia sen valmistus on aikaansaanut, samoin tarra mm. kertoo, kuinka kauan tuotteen biologinen haitallisuuselinkaari jatkuu.
Jokaiselle tuotteelle pitää olla kierrätysseloste, jossa kuvataan tuotteen synty sen alkumateriaaleista lähtien päätyen sen takaisin paluuseen luonnon kiertoon ilman mitään haittavaikutuksia. Kuluttajien tulee tietää tarkoin mitä hän ostaa, sillä haitallisuus tulee verolle. Ihmisen on tiedettävä, mitä hän elossaan käyttää, jotta ymmärtää, mitä hän ympäristölleen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaa.
Jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus omaehtoiseen vastuuvalintaan. Vastuiden kasvaessa jokainen ihminen on huomenna suoravaikuttaja ympäristönsä laatuun, omaan terveyteen ja lastensa ylihuomiseen elinolosuhdepuhtauteen. Tuotteellinen haitta- ja turhuustarra on luettavissa myös tarran lähelle viedyllä monitoimikännykällä, jolloin avautuu tietoväylä maailman tuotetietovarastoon ja tietokantaan. Haittatieto pitää olla myös hinnoiteltu - kuluttajalla on oltava tieto, kuinka paljon haittaveroa tuotteessa on tai mikä on kulutusverotuksellinen turhuusmarginaali.
Valveutuneisuuden kasvaessa ja lumen vähetessä huoli ympäristöstä kasvaa. Me emme voi kuluttaa tätä palloa puhki, me emme voi kuluttaa tämän pallon biokerrosta kasvun köyhyysrajalle pölyäväksi aavikoksi, kuten USA:n riistoviljely oli tehdä jo 1930-luvulla. Massiivinen kulutuskasvu patoutuu haittamerkeillä, turhuusverotuksella ja tiedon saannin helppoudella niistä vahingoista, mitä kuluttamamme tuote ja palvelu aikaansaavat.
Nyt jo luemme kilokaloreja, rasva-arvoja ja vitamiinisisältöjä tuoteselostetarroista huolissamme itsestämme; rasva-arvoista tosin emme vielä 1960-luvulla juuri mitään tienneet - tosin elintasokumpumme vatsanseuduilla eivät olleet niin koholla kuin nykyiset verenpainearvot. Seuraavaksi vastuurajapinta ulottuu jo nenänvartemme verran enemmän luonnon ja ympäristön suuntaan. Tiedonhalu kasvaa ympäristöhaitoista kasvaen lämpökäyrien mukana, vaikka helmikuun pakkasaalto on vielä kokematta.
Muutos tapahtuu vapaaehtoisesti ja siihen oman apunsa tuo haitta- ja turhuustarrat jokaisessa tuotteessa sekä palvelussa. Yhden ihmisen suomalainen ekoympäristöjalanjälki on noin 6,6 biohehtaaria, niin paljon tarvitsemme ollaksemme keskiarvokulutussuomalaisia. Ekojalanjälkemme on yksi maailman suurimmista. Kaikkien kiinalaisten kuluttaessa kuten me, talven lumi sulaa käsivarresta ja Utsjoen pään kuhmusta viimeisen kerran ja eteläisin Eurooppa kuivuu hiljalleen aro-aavikoksi.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Kuva:
B0001174.JPG. 15. tammikuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Linkki kuvaan: http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/347250127/
Kuvateksti:
Jo vuosi sitten Etelä-Suomessa oli lumetonta vielä tammikuussakin. Nurmikko viheriöi kauniisti Mannerheim-kotimuseon vieressä (tarkkaan ottaen tämän pihalla). Marsalkan ollessa talossaan, Suomessa oli runsaasti kovia pakkastalvia runsaine lumivaroineen. Pelastipa osaltansa tulipalopakkaset ja valkoinen lumipeite Suomen itsenäisyyden huippukylmänä talvena 1939-1940, jolloin suomalaiset olivat 70% maalla, nyt nuo 70% ovat kaupungeissa.
.................................................................
II KIRJOITUS - seuraus edellisestä ----
[Mielipidekirjoitus vuodelta 2006]
NETTIKESKUSTELU ---
Visiona kannusteellisin työ on veroton ansainta
Kehittymättömien seuranta- ja tietojärjestelmien takia ihmiset ovat hoitaneet yhteiskunnallisen tulontasauksen verottamalla työtä. Kaikki eivät tee tai halua tehdä työtä, näin ei kerry täysin oikeudenmukaisesti tuloveroakaan.
Kehittymättömien seuranta- ja tietojärjestelmien takia ihmiset ovat hoitaneet yhteiskunnallisen tulontasauksen verottamalla työtä. Kaikki eivät tee tai halua tehdä työtä, näin ei kerry täysin oikeudenmukaisesti tuloveroakaan.
Kaikki ihmiset kuluttavat ja tästä on maksettava. Langaton maailmanlaajuinen tietoverkko ja mahdollisuus reaaliaikaiseen yhteyteen mahdollistaa visiona kulutusveron säätämisen henkilökohtaiseksi. Palkka- ja kaikki muukin työ vapautetaan kokonaan verosta.
Ihmiset saavat tehdä kukin kykynsä ja taitonsa mukaan työtä maksamatta siitä mitään tulontasaukseen. Kansalaispalkka on syntymähetkellä annettava kaikille samansuuruinen elämisen perustase, joka täydentyy myöhemmin työllä ja vähentyy kulutuksella.
Maapallo on rajallinen luonnonvara ja elomme keskipiste. Tunnetusti on vaikeaa harjoittaa lisääntymistä ja valtapyyteitä ilman vettä, hengitettävää ilmaa ja energiaa kehollemme. Ihmiselo tarvitsee myös kukin kohtuullisen henkilökohtaisen ja dynaamisen reviirin. Evoluutio itsessään pyrkii kasvattamaan eliönsä yli reviirirajojensa. Mikäli kasvulle ei ole mitään luontaista vihollista, seurauksena on kaaos ja harmonian tuhoutuminen. Ihmisen on syytä oppia kannustamaan maapalloistunutta yhteisyyttä, jossa ylettömälle kulutukselle on laitettava suitset suuhun.
Yhteiskunta siirtyy kokonaisuudessaan varojen keräyksessä pelkkään kulutuksen verottamiseen reaaliajassa. On ajan kysymys, jolloin kaikilla ihmisillä on jatkuvasti maailmanverkkoon oleva tietoyhteys. Kaikki kulutustapahtumat kirjautuvat reaaliaikaisesti verottajan keskusjärjestelmiin kuitaten jokaisen henkilökohtaisesta kertymätaseesta kulutuksensa verran yleiseen tulonjakoon ja yhteiskunnan menojen ja inhimillisen sosiaalitoimen kattamiseen.
Kaikilla ihmisillä on syntyhetkelle määritetty kohtuullinen ympäristön huomioiva kertymätase, jonka määrä on laskettu hyvän elämisentason kulutuskäyttäytymisestä. Tämä tase elää kulutuksemme mukaan. Saamme kaiken ansaitsemamme ostovoiman käyttöömme lyhentämättömänä. Jokainen voi näin toteuttaa säästämisen tai kuluttamisen politiikkaa halunsa mukaan. Kulutus on sen sijaan tarkasti sen ympäristörasittavuuden mukaan jaettu haittaluokkiin. Haittaluokituksen määrää kansallisesti edustuksellinen 75% enemmistö ja kansainväliset normit määrää YK.
Veroa eli jokaisen henkilökohtaista kertymätasetta vähennetään jokaisessa kulutustapahtumassa. Kaikki muodostunut tulo kirjautuu samaiselle tilille, missä kertymätase on. Eurot ja markat ovat numeroita tietojärjestelmissä henkilökohtaisella ja verottomalla ansaintatilillä ja tuo rahamäärä pienenee aina kulutustapahtumassa. Yhteiskunnan rasitteellistajat ja luonnon materian ja energian käyttäjät maksavat juuri sen verran kuin kuluttavat. Ken haluaa ostaa ja käyttää, maksaa myös siitä. Kaikilla on vapaus omiin päätöksiin, ainoastaan yhteiskunta määrää sen, mikä on luonnolle ja yhteisölle rasitteellisinta, joka määrää kulutustapahtumille rasitepisteytyksen, jolla on hintansa.
Tietotekniikan kutistuessa taskuihimme, ja laitteiden sisältäessä paikannuksen, on jokaisella oma yksilöllinen laitteensa nimikoidusti kuten nytkin. Kaikista taskukännyköistä on yhteys keskusjärjestelmiin, jotka kirjaavat tekniikan tarkasti kaikki kulutustapahtumat ja verottavat sitä. Työtä ei voi tehdä ilman jokapäivästä kuittautumista ilman omaa taskukännykkää. Kännykkä kerää työsuoritteet ja välittää tiedot kulutusjuhlistamme tai jakaen säästämisestä lisäkertymää henkilökohtaiseen kertymätaseeseemme. Kulutuksen haittataulukot luovat pisteytyksen, jossa plusbonuksia saa erityisestä työllistämisestä sekä energiaa säästävästä kierrätyksestä ja tasemenetyksiä miinusbonuksina taas saa erityisen haittavaikutuksensa vuoksi.
Hengittämämme ilma on kulutusseurannasta vapaa, mutta ilmakehän rasittaminen mm. auton käytöllä on verotettavaa. Kävelemisestä ei veroteta, vaan henkilökohtaisen taskukännykkämme laskiessä riittävän määrän kävelyä, antaa keskusjärjestelmä kävelijälleen plusbonuksia. Kaikki kulutus- ja ansaintatapahtumat kirjautuvat henkilökohtaiseen kulutushistoriaamme ja näin meille muodostuu elämisen kulutustase. Jokainen tietää, mikä on ollut oma osuus yhteiskuntamme tulonjaossa ja luonnonrasitteessa.
Jokainen on yksinkertaisesti oikeudenmukaisessa asemassa ansaitsemassa kukin työhalujensa ja -kykyjensä mukaisesti ja jokainen saa aina tietää oman osuutensa olemuksestansa luonnon rasitteena. Langaton tietoinfrastruktuuri, suuret suojatut massamuistit, oppivat ohjelmistot ja henkilökohtaiset sensorit mahdollistavat reaaliaikaisen työ- ja kulutushistorian muodostumisen käyttöoikeuksien puitteissa kertyvälle henkilökohtaiselle blogille.
Maapallo on rajallinen luonnonvara ja elomme keskipiste. Tunnetusti on vaikeaa harjoittaa lisääntymistä ja valtapyyteitä ilman vettä, hengitettävää ilmaa ja energiaa kehollemme. Ihmiselo tarvitsee myös kukin kohtuullisen henkilökohtaisen ja dynaamisen reviirin. Evoluutio itsessään pyrkii kasvattamaan eliönsä yli reviirirajojensa. Mikäli kasvulle ei ole mitään luontaista vihollista, seurauksena on kaaos ja harmonian tuhoutuminen. Ihmisen on syytä oppia kannustamaan maapalloistunutta yhteisyyttä, jossa ylettömälle kulutukselle on laitettava suitset suuhun.
Yhteiskunta siirtyy kokonaisuudessaan varojen keräyksessä pelkkään kulutuksen verottamiseen reaaliajassa. On ajan kysymys, jolloin kaikilla ihmisillä on jatkuvasti maailmanverkkoon oleva tietoyhteys. Kaikki kulutustapahtumat kirjautuvat reaaliaikaisesti verottajan keskusjärjestelmiin kuitaten jokaisen henkilökohtaisesta kertymätaseesta kulutuksensa verran yleiseen tulonjakoon ja yhteiskunnan menojen ja inhimillisen sosiaalitoimen kattamiseen.
Kaikilla ihmisillä on syntyhetkelle määritetty kohtuullinen ympäristön huomioiva kertymätase, jonka määrä on laskettu hyvän elämisentason kulutuskäyttäytymisestä. Tämä tase elää kulutuksemme mukaan. Saamme kaiken ansaitsemamme ostovoiman käyttöömme lyhentämättömänä. Jokainen voi näin toteuttaa säästämisen tai kuluttamisen politiikkaa halunsa mukaan. Kulutus on sen sijaan tarkasti sen ympäristörasittavuuden mukaan jaettu haittaluokkiin. Haittaluokituksen määrää kansallisesti edustuksellinen 75% enemmistö ja kansainväliset normit määrää YK.
Veroa eli jokaisen henkilökohtaista kertymätasetta vähennetään jokaisessa kulutustapahtumassa. Kaikki muodostunut tulo kirjautuu samaiselle tilille, missä kertymätase on. Eurot ja markat ovat numeroita tietojärjestelmissä henkilökohtaisella ja verottomalla ansaintatilillä ja tuo rahamäärä pienenee aina kulutustapahtumassa. Yhteiskunnan rasitteellistajat ja luonnon materian ja energian käyttäjät maksavat juuri sen verran kuin kuluttavat. Ken haluaa ostaa ja käyttää, maksaa myös siitä. Kaikilla on vapaus omiin päätöksiin, ainoastaan yhteiskunta määrää sen, mikä on luonnolle ja yhteisölle rasitteellisinta, joka määrää kulutustapahtumille rasitepisteytyksen, jolla on hintansa.
Tietotekniikan kutistuessa taskuihimme, ja laitteiden sisältäessä paikannuksen, on jokaisella oma yksilöllinen laitteensa nimikoidusti kuten nytkin. Kaikista taskukännyköistä on yhteys keskusjärjestelmiin, jotka kirjaavat tekniikan tarkasti kaikki kulutustapahtumat ja verottavat sitä. Työtä ei voi tehdä ilman jokapäivästä kuittautumista ilman omaa taskukännykkää. Kännykkä kerää työsuoritteet ja välittää tiedot kulutusjuhlistamme tai jakaen säästämisestä lisäkertymää henkilökohtaiseen kertymätaseeseemme. Kulutuksen haittataulukot luovat pisteytyksen, jossa plusbonuksia saa erityisestä työllistämisestä sekä energiaa säästävästä kierrätyksestä ja tasemenetyksiä miinusbonuksina taas saa erityisen haittavaikutuksensa vuoksi.
Hengittämämme ilma on kulutusseurannasta vapaa, mutta ilmakehän rasittaminen mm. auton käytöllä on verotettavaa. Kävelemisestä ei veroteta, vaan henkilökohtaisen taskukännykkämme laskiessä riittävän määrän kävelyä, antaa keskusjärjestelmä kävelijälleen plusbonuksia. Kaikki kulutus- ja ansaintatapahtumat kirjautuvat henkilökohtaiseen kulutushistoriaamme ja näin meille muodostuu elämisen kulutustase. Jokainen tietää, mikä on ollut oma osuus yhteiskuntamme tulonjaossa ja luonnonrasitteessa.
Jokainen on yksinkertaisesti oikeudenmukaisessa asemassa ansaitsemassa kukin työhalujensa ja -kykyjensä mukaisesti ja jokainen saa aina tietää oman osuutensa olemuksestansa luonnon rasitteena. Langaton tietoinfrastruktuuri, suuret suojatut massamuistit, oppivat ohjelmistot ja henkilökohtaiset sensorit mahdollistavat reaaliaikaisen työ- ja kulutushistorian muodostumisen käyttöoikeuksien puitteissa kertyvälle henkilökohtaiselle blogille.
Blogissa sijaitsevat myös kaikki muukin tallentamamme tietomateriaali niin tekstinä, kuvina, videoina kuin asiakirjamerkintöinä kaikesta siitä, mitä nyt teemme mm. virastoissa paperin ja lomakkeiden avulla. Maapalloistuva yhteiskunta kehittyy ja tasa-arvoisempi maapallomme kuluttaminen tulee vääjäämättä osaksemme. Enää ei voida hyväksyä toisen eloa toisen kustannuksella.
Ilkka Luoma
Kirjoitus samasta aiheesta - 7. tammikuuta 2007 -
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.