INFO ~ https://www.hs.fi/talous/art-2000009101140.html  - 

"Suomen Pankki varoittaa pahenevasta energiakriisistä – Pääjohtaja Rehn vaatii EU:ta panemaan ”rivinsä järjestykseen”"

(Toistaiseksi ihmiskunnan kuuluisin kaava, kunnes tiedemiesten ja -naisten muotitavoite "kaiken teoriasta" ratkeaa ... )

[ ... Elinmahdollisuutemme ratkaisee energia - me kulutamme sellaista, joka on lainassa. Ihminen käyttää historian varastoja liian nopeasti. Me omaksuimme käyttö- ja kulutustavan, jolle katteen ja vastuun antoivat mennyt elämä ... ]

Niin ihmisyhteisöllä kuin koko luomakunnalla on energiatase; maapallo on suljettu systeemi, joka ammensi ja ammentaa energian historiasta suljettuna sisuksistaan ja ulkopuolelta saatuna säteilynä. Energia on tunnetusti materiaa ja materia energiaa. 

Siis me "syömme" itseämme. Puhutaan myös, että energia ei häviä - kuten eivät häviä haitatkaan, ne vain voivat muuntua ja kasautua. Käytämme energiavarantoja niin kiihtyvästi, että haitallisuus normaaliin muutokseen nähden luo ongelmavarastoja kierteeksi, jonka seuraukset ovat ilmassa ja näköpiirissä.


Ympäristötietoisuus oli herännyt jo miltei 100 vuotta sitten, jolloin hiilipohjaisia energiavarantoja oli vuosimiljoonaisesta kehityksestä jäljellä "99 prosenttia". Nyt varantoja lienee jotain prosentteja jäljellä - kukaan ei sitä tiedä tarkkaan ja 'energiaomistajat' sen vähäisenkin tiedon panttaavat markkinataloudellisista syistä. Syy-seuraushokema osoittaa sormella kysynnän ja tarjonnan lakia.

Puhutaan kulutuskäyttäytymisen ekologisesta jalanjäljestä. Onkin hyvä kysymys, johon ei ole vielä vastausta, että kuka laskee sen oikein ja mitä tuo 'oikein' sana tässä tarkoittaa. Vastaus on jossain, mutta ymmärrämmekö sen ennusmerkit?


Tunnetusti luonto on armoton ja se ei anna sijaa heikoille, epäkelvoille ja turhan vaatimattomille 

Valkoinen mies oli valloittaja - ristin ja miekan voimalla. Me halusimme valtaa, kulutusta ja näyttämistä. Kasvutalous alkoi jo toki siitä, kun "pienin hiukkanen kaukaisuudessa toisensa vetovoimalla löysi" - tuossa samalla syntyi käsite energia. Energia oli alussa ja se on lopussa. Me ihmisinä olemme kuin liiallinen kuluerä hankaloittamassa tasalaatuista ja -määräistä energiatasausta käyttäjiensä kesken.


Maapallo on vain yksi vaikutehiukkanen juoksussa, missä me olemme pienempi kuin olematon 

Mutta me olemme omalle jatkumollemme vaikute - me ratkaisemme itse luonnon ikiaikaisen ja ainoan päämäärän, kuinka tulemme siirtämään perimäämme eteenpäin tässä lyhyessä ikuisuudessamme.


Ihminen ei ole keskipiste 

Ihminen ei ole energian hallitsija - luuloistamme huolimatta. Me olemme vain kuluttaja sellaisilla annetuilla parametreilla, jotka nyt vääjäämättä vievät elinkelpoisuutta yhtäältä ja luovat haitallisuutta toisaalle, josta huomisen elämän lähde pitäisi ammentaa. Ihminen on tuntematon ja arvoituksellisesti käyttäytyvä muuttuja elämän energeettisessä harmoniayhtälössä.

1960 ja -70 lukujen molemmin puolin kouluja käynyt muistaa ennustefilmit maantiedon, luonnontiedon ja eläinopin tunneilta, joissa maalattiin kuvia huomisen kasvumaailmasta, joka tukehtuu omaansa. Nuo filmit päättyivät aina toivorikkaaseen ajatteluun, että kyllä me kehitämme jotain ja maailma näyttää taas paremmalta. Aikaa on nyt kulunut 30-40 vuotta, mitään ei ole juurikaan tapahtunut - paitsi kulutus on monikertaistunut ja ongelmat satakertaistuneet.


Energiaa käytämme jatkuvasti enemmän 

Sen minkä säästämme pienempänä yksikkökulutuksena, tuhlaamme sen pidempänä ja laajempana käyttönä. Ennen ajoimme autolla ehkä 10.000 kilometriä, nyt ajamme 30.000. Ennen kävimme ulkomailla kerran kolmessa vuodessa, nyt käymme kolme kertaa vuodessa. 


Meidän kulutuksellinen toimeliaisuus kasvaa - koska elämme vertailutaloudessa 

Meidän on itsestään selvästi käytävä kaukoidässä, meidän kaikkien, kun 1950-luvulla vain joka 10.000 kävi. Olemme niin rauhattomia, mutta myös uteliaita, että meidän on aivan pakko mennä "merta edemmäksi kalaan".

Kotiseutu ei riitä, vaikka luonne meillä seisoo juurevasti juuri siinä - se seisoo niin tanakasti, että sinne on ajettava joka kesäviikonloppu. Meidän on vain pakko saada matkustaa, meillä on aina kiire --- minne meillä muuten on kiire? Miksemme muuttaisi sinne, missä on hyvä olla?


Energia on loputonta - meidän mittakaavassamme

Ongelma ei ole riittävyys, ongelma on itseasiassa ongelmien varastoituminen. Me varastoimme liikakäyttömme vaikutukset seuraaville. Maapallo on kuin suljettu pullo, sinne mahtuu vain tietty määrä, tämän ylittyessä "paine" räjäyttää ongelmavarastot sellaiseen muutokseen, johon meillä ei ole enää vastavoimia ja -mahdollisuuksia, onko nytkään - on hyvä kysymys.


Me käytämme nyt enemmän energiaa kuin koskaan, 

 ... me viilennämme, kuumennamme, me siirrämme ja muokkaamme. Ihmiskunnan biologinen elopaino on samaa luokkaa kuin muurahaisten [!]. Valtamerien ravintopyramidin alin taso, krillit, ovat elopainoltaan monikertainen meihin nähden, mutta niiden energiankäyttö on häviävä murto-osa. Suurin ero on siinä, että me käytämme muille "varattua" energiaa - me rikomme harmoniaa.


Amerikkalaiset, norjalaiset ja suomalaiset ovat suurimpia käyttäjiä per henkilö 

Me olemme myös itse energian suurimpia varastoijia - suomalaiset ovat maapallon toiseksi lihavinta kansaa, vain amerikkalaiset ovat edellä. Olemme energiasyöppöjä - me toteutamme kasvun logiikkaa kirjaimellisesti. Me syömme ja kulutamme muilta. Meidän jättämä jalanpainallus luontoon on kestämättömällä tasolla - me syömme toisille tarkoitettua ja varastoitua energiaa. Olemme hamuajia.

Me mittaamme erinomaisuuttamme, paremmuuttamme ja arvostettavuuttamme suuruudella, kasvulla ja nopeudella. Me kiihdytimme itsemme lentoon, jonka lopputulemana saattaa olla mahalasku, jonka vaurioita emme enää korjaa. Energia ei lopu "koskaan", mutta se muuntuu vastoin sitä kehitystä, jonka luonto loi miljoonina vuosina, silloin kun meistä ei ollut tietoakaan. Meidän ainut seurantamittari on nopeusmittari.

...Ihmiskunta sääti itsensä - suurella kirjalla johdatettuna - luomakunnan kruunuksi, jolle kaikki muu oli luotu meidän varannoiksi - "menkää, lisääntykää ja täyttäkää maa" - sen me teimme, mutta missä meni vikaan vai oliko se säädetty järjestelmä, kuten oma kehomme, joka käynnistää itsetuhomekanismin, kun aika on koittanut.

Kuinka oli mahdollista, että Albert Einstein "löysi" näin yksinkertaisen kaavan? Kuinka se olisi mahdollista, että me löytäisimme "kaavan", ettei kaikki ole meidän, mitä tuo lausekkeen mc2:en lopputuloksena oleva E mielettömän suurena lukuna sisältää...