*
...
perjantai, 8. toukokuu 2020
Aivan tavallisen aktiivi-ihmisen mietintää, ruplutusta, julkituontia, ärhentely ja puhetulvaa asioista, jotka pakottivat kirjoittamaan - nyt osoitamme huomiotamme kohti ympäröivää luontoa, toivottavasti sen ehdoilla.
China Donald Trump Kiina NATO Nato Nato - isäntämaa pöytäkirja Nato kielteisyys Naton taistelualusta Naton uhka Paavo Väyrynen Sanna Marin Sauli Niinistö Venäjä Venäjän uhka Vladimir Putin YHTEISKUNTA idän ja lännen vastakkainasettelu kasvuhokema koronavirus koulukiusaaminen kouluväkivalta sotilaallinen liittoutumattomuus sotilaallinen vastakkainasettelu trumppismi west trolling manipulation
Evoluutio loi lisääntymishalukkuuden jo "alun alkuhämärissä", todisteena olemme me itse - edelleen elollisina olioina - ihmisinä. Meillä kaikilla on on suora geneettinen jatkumo tuonne "alkuhämäriin saakka". Mainittakoon, että evoluution näkökulmasta me ihmiset olemme "vain yksi eliölaji" muiden biosfäärissä elävien monikirjossa.
Nyt vallitseva tapa lisääntyä ja erityisesti kasvattaa ja huolehtia jälkikasvu on naisen ja miehen "jonkinasteinen liitto" ('nykyään perinneavioliitto' on harvinaistunut) - toimivana perheenä ja toivottuna lisääntymisenä sopeumallisesti muuhun luotoelämään nähden.
Tässä HS-kirjoituksessa esitellään uusi keino "uutena normaalina"
Geneettisesti mikään ei ole sinällään muuttunut, sillä ilman isää ei uutta elämää synny. Lapsi tarvitaan myös kasvatukseen - vähintäänkin myös isäkuvan muodostamiseen, näin valtaosa ajattelee ja toimii myös käytännössä. Isäkuvan on hyvä muotoutua niin tytölle kuin pojalle.
Tänään perheongelmia äiti-isä suhteissa on enemmän kuin ennen, tai sitten uutiskynnykset ylittyvät herkemmin ja olemme muutoinkin jatkuvassa informaatiovirrassa - niin hyvin kuin huonoin lopputuloksin. Luuloilu ja arvelu ovat lisääntyneet - tarkoitushakuisen (-kin) uutisvirran myötä >2
Viimeisen noin 20 vuoden aikana on tapahtunut kasvatuksellinen ja osallistumisen suuri muutos!
Yhä useampi isä on ryhtynyt aktiivisemmin kasvatukseen, lasten kehitykseen vaikuttamiseen ja osallistumiseen arkiperhe-elämään. Tasa-arvoa on havaittavissa - aina lastentarhojen aamuovilta, kun yhä useampi isä on tuojana ja hakijana.
Omakohtaisesti voin todeta, että ensimmäisen lapseni osalta, vajaa 40 vuotta sitten, olin ainoa isä synnytysvalmennuksessa parinkymmen odottavan äidin joukossa. Nyt viimeisten kaksostemme osalta seitsemän vuotta sitten olin myös siinäkin itse synnytyksessä mukana - kuten noin 40 vuotta sitten.
Maailma on muuttunut, ja nyt äidit voivat odottaa toinen toisilleen - isien jäädessä "pimentoon"; tosin tässäkin syntyneillä lapsilla on myöhemmin täysi oikeus saada tietää heidän geneettiset isät. Se on lapsen oikeus, jota on kaikin osin kunnioitettava.
Toivotan vilpittömästi menestystä kasvatustyöhön. e