( YLE/TV1 A-talk to. 6.3. käsitteli arkaa aihetta tapahtuneesta, jossa Mannerheim haluttiin nähdä sellaisena, joka ei vastaa suuren enemmistön ajatusta ja mielipidettä)
 
[ ... Venäjän ja tsaarin Chevalier-kaartin korkea upseeri, keisarin uskollinen sotilas - vapautti Suomen - myöskin verellä. Veljessota riehui, ja lopulta Suomi "rauhoittui", hammasta purren ja tunteensa kätkien. Mannerheim ja jääkärit otettiin hurraten vastaan mm. Vaasassa, jossa veri ei ole vapissut. Mannerheim pelasti Leningradin rauhaan jättämällä Suomen itsenäisyyden ... ]
 
Suomalaiset ovat yhdessä asiassa olleet harvinaisen yksimielisiä - marsalkka Mannerheim on kautta aikain Suomen kunnioitetuin ja arvostetuin henkilö, monille miltei ikoni. Suomen sotilaat uskoivat tiukimmalla hetkellä kolmeen asiaan - Mannerheimiin, Kolmannen valtakunnan lahja-aseisiin ja lopulta itseensä selkä seinää vasten Tali-Ihantalassa. Suomi selvisi. Suomi piti itsenäisyytensä.
 
Uusi Suomi moderneina taiteen kokeilijoina halusi kokeilla omaa nokkeluuttaan - puki tuntemuksensa Tampereen punaisista arvosteluksi Mannerheimista. Suomessa 1940-luvun lopulta aina 1970-luvulle saakka veteraanit, Mannerheimin omat sotilaat - ovat olleet parjattuja ja loattuja kiihko-oikeistolaisiksi haukuttuja kansalaisia.
 
Tänä päivänä veteraanit ovat arvostettuja, nyt heitä halutaan auttaa - onhan se halvempaa, kun heitä on niin vähän. Oli suuri menetys, kun niin kovin moni kuoli ennen tunnustuksia ja avun tuloa - kuolivat unohdettuina, kuolivat vaiennettuina. Mannerheim oli aina veteraanien ihailun kohde. Mannerheim oli ylipäällikkö, jonka sana ja käskyt olivat koskemattomia. Osalle Mannerheim edusti korkeinta uskollisuuden kohtaantoa, joka johdatti monia itsenäisyytemme puolustajia rintamilla tekoihin, joista ovat syntyneet ne legendat ja tarinat, joita mm. uudet sukupolvet kiinnostuneina tutkivat.
 
Mannerheim edusti yhteenkuuluvuutta korkeimmillaan. Mannerheim oli sotilas miestensä keskellä. Suomen marsalkka oli paljon tekemisissä sotilaidensa kanssa - sotapäällikkö voi vain olla siellä missä asioita johdetaan - ja siellä ei kovin runsaasti naisia ollut.
 
Mannerheimin siviiliajatukset ovat jääneet arvoituksiksi - varmasti monet tiesivät jotain, mutta veivät tiedot hautaan uskollisesti suunsa sulkien. Nyt ei ole mitään syytä esittää arvailuja. Totuus on juuri sellainen kuin ihminen sen haluaa tai luulee olevan - mutta tätä arvuuttelua ei ole tarpeen suureen ääneen julistaa.
 
Sodan aikana monet naiset ihailivat Mannerheimin käytöstä, etäisyyttä, mutta myös läheisyyttä, jota säästeliäästi jaettiin. Olipa totuus minkälainen tahansa - on väärin ryhtyä sellaisten voimien kautta arvioimaan asioita, joilla ei ole varmaa näyttöä. Sitä kutsutaan jonkin sellaisen edun tai julkisuuden tavoitteluksi, jolla ei rakenneta kansakunnan kaipaamaa yhteenkuuluvuutta. Viisaampaa olisi ehkä tutkia nykyisiä tapojamme ja arvioida niitä huomisen elämämme näkökulmasta.
 
Onko tämä päivää sellaista elämää, jossa otamme oikeudeksemme aikaansaada näkökulmia, joiden kulminaatiot kohtaantuvat vain hyvin pienissä vähemmistöissä. Onko taide todellista taidetta, kun saa esittää eksotismia, saa esittää muodikkaasti homoutta - onko siinä pelkoa omista salaisista pimeistä puolista. Onko tuo taiteeksi ilmaistun esityksen homofobioisuus itsensä ja esittäjänsä turhaumaa pelosta olla sitä itse?
 
Varmaa on kuitenkin se, että suurin osa Suomen kansaa arvostaa edelleen marsalkka Mannerheimia suurena suomalaisena, joka osasi yhdistää Suomen kansan sen vaikeimmilla hetkillä. Punaisia kuoli enemmän, valkoisia tapettiin alussa - ja lopulta voittaja kosti kuten aina on ollut tapana. Veriset ruhjeet jäivät jäljelle, mutta kuitenkin 1939 Neuvostoliiton hyökätessä - oli kansakunta yhtenäisempi kuin koskaan ja se pelasti kansamme itsenäisyyden. Talvisodassa Mannerheimilla ei ollut punaisia tai valkoisia sotilaita - kaikki he olivat Isänmaan sotilaita puolustamassa sitä tärkeintä - omaa maataan, koska olivat kaikki siihen parhaita. 
 
Jätetään negatiivinen arviointi sikseen ja annetaan arvo sille kaukonäköisyydelle, millä Mannerheim jätti Murmannin radan ja Leningradin rauhaan. Josif Stalin muisti tuon Mannerheimin kaukonäköisyyden ja siirsi armeijansa kohti Berliiniä. Stalin keskeytti kesähyökkäyksen 1944. Suomi pelastui johtajansa komennossa - lopulta yhtenäisen armeijan ja saksalaisten aseiden turvin - Suomi jäi miehittämättä. Suomen viimeinen sinivalkoinen omantunnon ääni, kenraali, Mannerheim ristin ritari Adolf Ehrnrooth kuoli 2004 - onneksi hänen ei tarvinnut kuulla ja nähdä vähemmistön käsitystä "modernista taiteesta". - Hienotunteisuutta hyvät ystävät!
 
Ilkka Luoma
0400 607080
 
........................
 
Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
[Copyright by Ilkka Luoma, 2005 --- kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä]
 
Kuva 1
 
Teksti
Marsalkka Mannerheimille uskollisen kenraalin, Adolf Ehnroothin viimeinen matka on alkanut. Kansalaiset katsovat hiljaa suosikkiveteraaninsa kulkua Senaatintorilta Hietaniemen hautausmaalle. Onneksi kenraalin ei tarvinnut olla näkemässä "suomalaista modernia taidetta".
 
Kuva 2
 
Teksti
Marsalkka Mannerheim sellaisena kuin kansalaiset ja veteraanit haluavat hänet muistaa. Kuva öljyvärimaalauksesta (Jarmo Pätäri - yksityiskokoelma).
 
Kuva 3
 
Teksti
Mannerheimin Talvisodan kenraali - Paavo Talvela, kuva on Helsingissä Ressun lukion seinällä - nykyisetkin oppilaat ovat varmaan ylpeitä väkevästä historiasta.
 
Kuva 4
 
Teksti
Savonlinnan sankarivainajahautausmaa - monet jäivät palaamatta, mutta työ oli tehty ja Isänmaa pelastettu. Mannerheim oli heidänkin ylipäällikkö ja verta vuosi kotiemme tähden.
 
Kuva 5
 
Teksti
Venäjällä Isänmaan sotilasjohtajat ovat suuressa arvossa, eikä heitä sotketa "moderneihin performansseihin eikä vahanukketaisteeseen" - vaan heidät muistetaan Suuren Isänmaallisen sodan voittajina ja kansakunnan pelastajina. Marsalkka Zukovin ratsastajapatsas Moskovan ydinkeskustassa, arvoisellaan paikalla.
 
Kuva 6
 
Teksti
Marsalkka Mannerhein on ollut kansan arvostamalla paikalla Mannerheimintietä vartioimassa jo vuosikymmenet - ratsastajapatsaasta on kiistelty, Kiasman paikasta on kiistelty, mutta moni veteraani pysähtyy kunnioittamansa ylipäällikön ikoniksi muodostuneen patsaan eteen muistelemaan niitä hetkiä, jolloin Suomen itsenäisyys oli vaakalaudalla.
 
Kuva 7
 
Teksti
Mannerheim ratsastajapatsaan takana modernia taidetta - edellisenä päivänä turhautunut nuoriso poltti välittömässä läheisyydessä olevat entiset VR-makasiinit - kertoo ajasta missä elämme.