Joulua pidetään uskonnollisena juhlana - se on myös ihmisen juhla lähimmäisiinsä
(Alennusmyynnit laukaistiin kauppiaiden pelosta olla saamatta sitä riittävää myyntiä ja katetta - ihmiset kuhisevat silti notkuvien tavarapaljouspöytien äärelle - aina pysähtymättä miettimään sanomaa tärkeää ...)
 
[ ... ihmiset kävivät sankoin joukoin kuuntelemassa kauneimpia joululauluja sadoissa kirkoissa. Monet koskettavat laulut hiljensivät ihmiset laulamaan. Seuraavana päivänä moni jonotti alennustavaroiden äärelle - paineena tietämättömyys, mitä minun pitäisi ostaa ja antaa lahjaksi - kenelle oli joulu?... ]
 
Joulussa on sanoma maltista, osallistumisesta ja huomioitsemisesta. Oli sitten oma uskontunnustus mitä lajia tahansa - pitäisi inhimillisesti joulun herättää vähintäänkin ajatus yhteydestä itseensä ja lähimmäisiinsä. Jouluna on mahdollisuus kohdata kiireensä keskeltä ne tärkeimmät, joista elämän ilo ja lähtökohta ovat alkunsa saaneet.
 
Joulun juhlassa paine olla maallista antamassa - sisällyttämättä siihen sanomaa itsestä, ilmaisuna olemassaolostaan ihmisenä ja lähimmäisenä - ei aina saa kohtaantumista, kun maallisuus ja kiire juosta päämäärättömästi, rikkoo sitä rauhaa, mitä joululle oli ajateltu.
 
Elämän arvostus saatuna lahjana konkretisoituu niillä haudoilla, mistä omakin elämän lanka alkujaan elävinä on sytytetty. Kunnioitus oman virtaavan veren ja hengen synnyttäjiä kohtaan on monissa valtauskonnoissa elämisen lähtökohta - tosiasiana, joka tapahtui juuri oman elämän syttymisen häviävän pienenä mahdollisuutena.
 
Jouluna on mahdollisuus hiljentyä kuuntelemaan omaa itseään ja lähimmäisiään. Tavaroilla ei hetki syty, kuin ehkä lyhyeksi toviksi, kyllästymisen astuessa kuvaan ja tien käydessä netin tai television ääreen. Yhteinen hetki yhdessä voisi olla kauaskantoisempi lujite yhteenkuuluvuudelle, josta vaikeinakin aikoina saa lohduketta ja uskoa huomisen onnistumiseen.
 
Kauan sitten eräs pieni poika naapurista sanoi isälleen: "Miksi jouluna tuodaan paljon tavaroita, joilla yksin leikkiä, kun voisimme leikkiä ilman tavaroita vain ollen isä, äiti, veljet ja siskot?" Kysymys oli viisivuotiaalta suuri oivallus arvomaailmasta, jonka sisältö aukeaa siinä vaiheessa, kun kyky nähdä itsensä ja lähimmäisensä - heräävät. 
 
Joulussa on mahdollisuus pysähtyä näkemään, että emme voi kasvaa itseämme suuremmiksi tavararöykkiöiden keskeltä. Sen sijaan voimme kasvaa itseltämme irti näkemään ympäristö, sen asema elämäämme kuin aseman yhteisössä, josta ammennamme sen ilon ja myös tarvittavan surun, vastapainoksi - lujittamaan toisillemme anteeksiantoa ja arvostusta kohdata ihminen ihmisessä.
 
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta - puhutaan sitten maailmalla mitä tahansa. Hätää kärsivää lähimmäistä ajatellen - on syytä uudistaa vuoden takainen Yleisradion kysymys: "Kenen Joulu tämä on..." ~ Lahjaksi voisin antaa pienen palan sitä hyvinvointia, mitä meillä kullakin on ...
 
Ilkka Luoma
0400 607080
....
 
Joulun toivotukseen liittyvät kuvakansiot ~
[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2007 ja 2008 ]
 
Kuvakansio 1
Espoon Tuomiokirkossa Joulukonsertti 2007
 
Kuvakansio 2
Kauneimmat Joululaulut - Kulosaaren kirkossa 2008
 
Kuvakansio 3
Autatko lähimmäistäsi - Pelastusarmeijan joulupata 2008 Kolmen sepän patsaalla
...