Se on varmaa, että evoluutio osaa sopeutua niine lajeineen, jotka sietävät tuota meidän ihmisten liiallista biosfäärin käyttöä. On sekin selvää, että nyt kun toimeliaisuus eli raadollisemmin sanottuna kulutus on romahtanut, on ilmanala kirkastunut; toivottavasti niin, etä hoksaamme jotain sellaista, joka voisi palauttaa jotain aiempaa - elomme iloksi.

Ihmisen biomassa kokonaismääränä on kovin vähäinen - maailmalliseen kokonaisbiomassaan nähden. Silti meidän ympäristöjälki on varmasti suurin - sellaisella intensiteetillä ja tapahtumanopeudella, joka hengästyttää luonnon, evoluution ja koko muun eliökunnan ihmetykseen miksi tapahtuu kaikkea aivan liian nopeasti.

Meidän elollinen kellotaajuus ei ole synkronissa meitä elättävän biosfäärin monimuotoisuuden kanssa. Me kavennamme tuo biodiversiteettiä! Mitä meille jää käteen?

Ensin lopetamme oletuksen loputtomasta riittävyydestä. Lopetamme viisastuneina meitä kiihottavan näyttö- ja vertailutalouselämän, jossa pitää olla aina suurempi kuin naapurilla.

Samalla viisastumme, ettemme vaadi - lisää, nopeammin ja suuremmissa erissä

Miltä maistuisi täällä lännen markkinarynnistyksessä keskimääräinen kulutuksen puolitus? Voisimme nähdä metsän puilta ja merenpintakin pysyisi aisoissa - tai sitten kaikki on jo myöhäistä.

Kumuloituvuus on häijy ominaisuus.

...