(valtakunnallinen sanomalehti ruotii systemaattisesti Kiinaa, kiinalaista valtakoneistoa ja loputonta kasvua - ymmärtämättä mitä me itse teimme aiemmin)
 
[ ... vesi on loppumassa useilta alueilta maailmassa. Ruokaa tehdään hehtaarilta enemmän kuin koskaan. Liikenne vaatii energiaa koko ajan lisää - pellot ja sademetsätkin valjastetaan ruotuun. USA - kasvun indikaattori ja ympäristöimuri käytti kasvuunsa yli puolet koko maapallon energiasta viimeisen 100 vuoden aikana. Länsimaalainen suuntaava markkinatalous suolsi 70% koko maapallon kaikista päästöistä vaivoiksemme jo 1900-luvulla ... ]
 
Kiina on otsikoissa yleensä negatiivisena ilmiönä. Kiina vie työpaikat. Kiina teloittaa ihmisiä. Kiina imuroi maailman raaka-ainevarat. Kiina päästää jätöksensä meidän kaikkien vaivoiksi. Miksi me haluamme unohtaa omamme ristiretkistä lähteneenä rosvouksena, murhina ja ahneutena - ristin ja miekan suojelemina ? Miksi me haluamme unohtaa ne lähtökohdat, jotka aikaansaivat nykyisen elintasokulttuurimme? Länsidemokraatti näkee kaikessa ulkopuolisessa pahan, mutta malkaa omassa silmässä ei näy - sen viedessä koko kyvyn näköala-ajatteluun.
 
Kiinassa on meneillään länsimaalaisille tuttu markkinaryntäys. Kaikki mitataan kasvuna ja suureina, jotka kertovat koko ajan uusista maailmanennätyksistä. Onko tämä tuttua? - kyllä se vaan on. Me elimme koko 1900-luvun kiihtyvässä markkinapyörässä tuoden pilkkahinnalla raaka-aineet jalostettaviksi maihimme, jolloin korjasimme sen sadon, josta syntyivät maailman lihavimmat ihmiset. Me hamusimme kaiken senkin, joka olisi kuulunut tasaisen käyrän mukaan toisille - me veimme tikkarit, leivän ja jalosteet raaka-aineiden lähtömaiden kansalaisten suista.
 
Kiina aloitti presidentti Deng Xiaopingi´n aikana talouskauden, jota ei olla koskaan aikaisemmin koettu - ja vauhti kiihtyy. On laskettu, että jos energia, raaka-aineet ja ympäristö riittävät ja kestävät; ajaa Kiina ohi kulutusyhteiskunnan nykyisen julki-ikoni USA:n ohi kansantalouden koossa mitattuna vuonna 2030. Mutta mitä tapahtuu tätä ennen?
 
Me vaadimme Kiinaa hillitsemään toimiaan - he eivät saa hankkia niin kiihkeästi perheen maallista vaurautta kuin me teimme koko 1900-luvun. Kiinalaisilta se on mielestämme kielletty - maapallomme ei sitä kestä. Onko tämä maapallo meidän länsimaalaisten maapallo. Ei, näin se ei ole. Maapallo on reilun 6 miljardin ihmisen ja koko muun eliöstön yhteinen luonnonvara ajassansa ja aikansa. Meillä eurooppalaisilla ei ole mitään etuoikeutta sen ihmeellisemmin kuin muillakaan.
 
Kiina on oikeutettu ottamaan vapaassa kaupanmuodostuksessa rauhanomaisesti ja sopimuksiin perustuen sen osan, mikä heille kykynä ja lukumääränä jyvittyy. Kiinalainen oma ongelma on taas se, että he tuntuvat ainakin toistaiseksi omivan tehokkaasti tapojamme kuluttaa ja hamuta kasvua. Mikä on tämä kiire? Tuo kiire on näyttämisen talous ja tahto. Kerskatalouden me tiedämme erinomaisen hyvin. Kiinalainen ongelma on se sama länsimaalainen ongelma, joka synnytti kaiken tämän nyt ympärillämme olevan "kiihkeyden viidakon".
 
Tapaamme elää hankaloittavat vääristyvä ikäpyramidi, yksinäistyvät ihmiset ja vedenjakajayhteiskunnat, joissa rikas rikastuu ja köyhä köyhtyy. Meille tuottaa loputtomia ongelmia toivottoman ruuhkaiset suurkaupungit - 24 tuntia jatkuva elämänsyke. Lisäksi koko vuorokauden mittainen valaistus - "saaste", jonka psyykkisiä vaikutuksia ei olla syvällisesti edes tutkittu. Meidän ongelma on kiire olla näkemättä vierellemme ja ympäristöömme. Tosin itsesuojeluvaiston ohjaamina herännäisliikkeet ovat jo syntyneet.
 
Me emme halua sallia kiinalaisille sitä, mitä me teimme itse kokonaisen vuosisadan ajan. Me kehityimme talouden yksipuolisesta jaosta sosiaaliseen jakoon. Me kehitimme kaltaisemme demokratian ilman kansalaisen toistaiseksi todellista suoravaikutetta omiin asioihinsa. Kehumamme demokratia ei takaa kuin yhtä ihmistä ajatellen "merkityksettomän" yhden äänen miljoonien sekaan. Kiinassa tuolla yhdellä äänellä saa perhe- ja sukuyhteyden lujaksi rakanteeksi ja turvaverkostoksi, joka meillä taas keskimäärin on unohtunut. Me laitostimme itsemme.
 
Kiina matkii meitä huolestuttavan tehokkaasti - mielenkiintoisesti me tuomitsemme sen. Samalla me tuomitsemme oman historiamme. Tuntuukin kornilta, että tuomiomme kohteeksi joutuu tahtomattamme koko valloitussotien ja alusmaiden riisto. Kiina pyrkii kaupallisin ja vastavuoroisuusmenetelmin "valtaamaan" Afrikkaa, meidän tapamme oli suoraviivaisesti ryöstää. Tuomiohan on aiheellinen - valistuneimmat länsijohtajat jo tunnustavat mm. Afrikan putsauksen ja yksipuoliset rajanvedot. Kiina ei puutu afrikkalaisten omiin asioihin, se ei halua ottaa kantaa politiikkaan tai demokratiakehitykseen. Kiina haluaa tehdä vain kauppaa, ja ilman miekkaa - vastapainoksi se tarjoaa auraa tekijällensä leivän saannin turvaksi.
 
Kiinan ongelma on meidän länsimaalainen ongelma uskosta loputtomaan kasvuun, loputtomaan energiasaantoon ja loputtomaan ympäristökestämään, joka on jo tietyin aluein romahtamassa. Mittari ei ole kasvu - ei meillä eikä Kiinassa. Kiinassa tosin on kiire saavuttaa meidät, he haluavat tasavertaista kohtelua. Tunnetusti länsimaalaiseen hyväksyntäkulttuuriin on kuulunut taloudellinen samankaltaisuus. Rikas tuloksentekijä ei juuri arvosta ilman jääkaappia maakuopassa asuvaa filosofia, joka ymmärsi, että toveri kuluttaja on tiensä perille valinnut sokeasti ylipaisuvan kaatopaikan kautta.
 
Arvoitukseksi on vielä jäänyt Kiinan suuren pienen miehen Deng Xiaoping´in lause oikeudesta rikastua ja verranto joen ylityksestä varoen näkymättömia pohjan kiviä - koettaen väistellä niitä parhaan perityn ja opitun taidon mukaisesti. Joka tapauksessa on selvää, että jos Kiina väistelee kivensä kaltaisellamme tavalla, on lopputulemana maapallon mittainen katastrofi - Intia, Venäjä ja Brasilia tulevat kovaa vauhtia perässä. 
 
Sananlasku valloitetusta Karjalasta:
 --- Pappi sanoi: "Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon" ---
 
Ilkka Luoma