torstai, 13. kesäkuu 2019
Hugo Simberg - Kuoleman puutarha
~ https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000006140260.html -
Aivan tavallisen aktiivi-ihmisen mietintää, ruplutusta, julkituontia, ärhentely ja puhetulvaa asioista, jotka pakottivat kirjoittamaan - nyt osoitamme huomiotamme kohti ympäröivää luontoa, toivottavasti sen ehdoilla.
China Donald Trump Kiina NATO Nato Nato - isäntämaa pöytäkirja Nato kielteisyys Naton taistelualusta Naton uhka Paavo Väyrynen Sanna Marin Sauli Niinistö Venäjä Venäjän uhka Vladimir Putin YHTEISKUNTA idän ja lännen vastakkainasettelu kasvuhokema koronavirus koulukiusaaminen kouluväkivalta sotilaallinen liittoutumattomuus sotilaallinen vastakkainasettelu trumppismi west trolling manipulation
Kukaan ei ole tätä välttänyt, sanottu jo ikuisuuksien ajan, mutta se ei pidä paikkaansa. Kuolemaa ei ole – on vain väärä ja lyhytjänteinen katsantokanta ja uskomus. Olemme itsekkäitä omalle henkilötunnuksellemme, sillä se on kuolevainen ja ainoa omaisuutemme täällä lainojen maassa – löydämme sille rajallisuuden.
Elomme viimeisen silauksen materia on lähtöisin kaukaa suurien tähtien räjähdyksistä – supernovista; nuo meidän mielelle käsittämättömät energiapurkaukset loivat alustan muun muassa ihmiselle.
Se on vain erään kerroksen tapahtumasarja, jossa monimutkaisten molekyylitasojen muutokset sammuttavat kemiallisbiosähköisen ajatuskoneiston, joka sisältönä on yksinkertaisuutta hipovien bittijonojen kertymä, jossa on perintönä muisto, tieto ja henkilötunnusajan opittu käytäntö.
Kuolema ei ole muuta, sillä atomistiikka jatkuu, kuten se on jatkunut muutamia miljardeja vuosia. Atomitkin lopulta hajoavat, jopa niiden osatekijät – viimeisenä protoni – jonka elämänkaari on niin pitkä ettemme voi sitä ymmärtää.
Aika
Me ymmärrämme tunnin, vuorokauden – vuoden ja keskimääräisen 77 vuotta miehelle ja naiselle reilu 80 vuotta (Suomessa – täällä sosiaaliturvan mallimaassa). Se on jatkumo, jolle annoimme nimeksi henkilötunnusaktiivisuus. Tuo myös sosiaaliturvatunnukseksi nimetty numero- ja kirjainsarja on ainoa seikka, joka on omaa – muu on lainaa.
Atomi, niistä me muodostumme – ja ne elävät ”ikuisesti”
Lainaa ovat ne atomit ja niistä muodostuvat molekyylit, jotka kulkevat täällä maassa biosfäärillisenä jatkumona – sukupolvelta toiselle, tehden välillä hypyn ruohoksi, välillä heinäsirkaksi – ehkä rotaksi ja aina silloin tällöin – hyvin harvoin ihmiseksi, sillä biomassamme on häkellyttävän vähäinen täällä elämän kehdossa – biosfäärissä.