avioero2.jpg

EKSTRA ~ https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/onko-avioero-oikea-ratkaisu-kysy-itseltasi-ensin-nama-5-kysymysta - 

 

 

...

HS:

”Voi vain pakata putkikassin ja lähteä” – Moni avoliitto päättyy herkästi, ja tutkijoiden mukaan taustalla on ”välitön kutina”

https://www.hs.fi/elama/art-2000006264888.html - 

...

Ilkka Luoma 8.10.2019 - 17:49
 
 
Jos katsomme pragmaattisesti ja vastuullisesti eroa avo- tai avioliitosta, jossa on yhteisiä lapsia tai jos ei ole - niin lapsettomasta liitosta on "helppo kävellä tiehensä" - raflaten kerrottuna, koska ero yhteisten lapsien ollessa perheessä - on järisyttävän suuri. Tavallaan on onni, että monilla liittolaisilla ei ole lapsia, jolloin putkikassi on helpompi pakata.

Kun on yhteisiä lapsia, on ajateltava, ajateltava uudestaan ja katsottava onko kaikki varmasti tehty liiton säilyttämiseksi - myös kurkistettu useampaan otteeseen peiliin, sillä usein ongelmia löytyy juuri itsestä.

Lapsiperhetapauksessa voi olla viisasta vastuuvanhempana ylläpitää liittoa, vaikka rakkautta ei enää olisikaan, sillä evoluutio loi meille vain yhden oleellisen tehtävän ja se on lisääntyminen - näin kylmää kyytia se meille antoi. Rakkaushan voi sitten myöhemmin uudistua! 

Mutta! Antoi se toisenkin tehtävän, lisääntymiseen liittyvän oleellisen jatkotehtävän - se on lasten kasvatus, opastus ja neuvonta motivoiden ja ruokkien sallittua uteliaisuutta yhteiskuntatielle, jossa lapsi/ lapset tulevat sitten toimeen, kun isää ja äitiä ei ole solmimassa kengännauhoja.

Tuo kasvatusvastuu on suuri - lapsia ei pidä jättää pelkästään yhteiskunnan hoidettavaksi, vaan tekemisen riemu jatkukoot kasvatuksen ilona, sillä vanhemmathan rakentavat omia kuviaan - lapsistaan.

Eipä evoluutio voinutkaan suurempaa asiaa antaa kuin jatkaa omien geenien eteenpäin menoa - siinä se syy isän- ja äidinrakkauteen, joiden virtauksessa lapsien on hyvä kasvaa - niin hyvinä kuin huonompinakin hetkinä. Siis eroa on aina katsottava lasten näkökulmasta.

Kasvatus on usein riitoja aiheuttavaa, ja näin onkin tärkeää osata ylläpitää konsensus, mutta määrätietoisuus, ja jos toisella lipsuu - on toisen otettava enemmän vastuuta. Tunnetusti sanotaan, että vitsa väännetään juuri 3-12 vuoden välissä, tuolloin istutetaan perusopit ja parhaiten se tapahtuu rakkaudellisessa perheessä, jossa vallitsee sanaton konsensus yhteisestä hyvästä ja kestävyydestä - huonoinakin aikoina.
 
...