Universaalisti "kaiken edessä" tarkkaan pohtien meillä on vain tihentymät ja harventumat - vetovoimien keskinäisvaikutusten alaisina!
Kun kynä putoaa lattialle, on se kuin omenan putoaminen puusta Isaac Newtonin päähän, jolloin hän legendana toteaa maan vetovoiman, kun kaikki pyrkii Maassa maan keskipisteeseen, jonka lopullisuuden estää vain vastavoima -
.. aikansa universaalissa tarkastelussa, kunnes jokin x |1 purkaa nuo vastavoimat, jolloin kaikki olevaisuus syöksyy lopulta niin sanottuun neulanreikään - ja lopulta ei minnekään, sillä tuolloin äärimmäisessä nollatilanteessa vetovoima katoaa maailman kutistuessa olemattomiin ja ajan päättyessä lopullisesti .. ?
.
|1 x määritellään myöhemmin, tai yritetään määritellä - yhdellä tavalla.
.. pienimmistä hiukkasista valtaviin galaksien keskittymiin, kaiken edelleen pyrkiessä "keskipisteeseen", kun vetovoimat kumuloituvat kiihtyvyydeksi mustiin aukkoihin - lopulta siihen yhteen neulanreikään, joka johtaa aivan uusiin atmosfääreihin synnyttäen uuden maailman - universumin. Tämä on eräs skenaario.
Meidän kunkin ihmisen vetovoimia sisältävät koostumishiukkaset ovat perua tuolta kaukaa reilu 13 miljardin vuoden takaa -
.. nuo hiukkaset ovat jatkaneet oloaan jatkumona, erilaisina koostumuksina, mutta samanlaisin vetovoimien vektoreina, jotka hallitsevat universumiamme.
Pieninkin virus, bakteeri, kärpänen, ihminen -
.. valas kuin Maa ja Aurinkokunta, unohtamatta Linnunrataa tai tuhansien galaksien superjoukkoja, joissa niissäkin pyörivät vetovoimien ristiaallokoissa ja aina lopulta kaikkein olemattomimmissa keskinäisissä jousien [säie teoria - string theory] tansseissa nuo kaikki keksityt nimikkeet viruksista superjoukkoihin, noiden kaikkien hiukkas- ja säie-osasina.
Jousien sinfonian syvyyksistä näitä nimikkeitä ei edes havaita, vain vetovoima [gravitaatio] on olemassa, joka muotoilee tihentymiä ja harventumia - kaiken lopulta kutistuen neulanreikään, jolla ei ole tavallamme mitattavaa ulottuvuutta.
Meidän Maakin on vain vetovoimien temmellyskenttä, jokaisen pienimmänkin hiukkasen muodostaessa oman itsenäisen vetovoiman kaikkien kesken, muodostaen voimien ristiaallokon!
"Kaiken kesken" tekee Maasta hiukkasellisen tekeleen, joka on omanlainen,
- yksilö, josta kumpuaa yhdeltä osaltansa kaltaistamme Elämää, silti täysin samojen perushiukkasten, sanotaanko komponenttien - energiasäikeiden - yhteissummana tihentymineen ja harventumineen.
Jopa ajatuksemme ovat synaptoituneita ilmentymiä hiukkasvetovoimista ja säie-energiavärähtelyistä, ja niiden muotoilemasta kokonaisvyyhdestä, jossa pienemmyyksien tahdittamat suuremmat komponentit värähtelevät kvarkkeina, neutroneina, protoneina kuin elektroneina - ja niin edelleen aina ajattelevaan ihmiseen saakka, mikäli sellaista sitten todellisuudessa on ymmärtämään "kaiken", jota muun muassa Albert Einstein ja Stephen Hawkings kiihkeästi "kaiken teoriana" etsivät - löytämättä?!
Mystiikkaa aikaansaa gravitoni, joka on nimitys sille olemattomalle, joka välittää tätä vetovoimaa
Vieläkin suuremmaksi mysteeriksi kasvaa se ajan hetki, jolloin "aikojen alussa" se olematon löysi mitättömän ja näin syntyi absoluuttisesti kiihtyvästä keskipisteen pakonopeudesta jokin häiriö - ohje, käyttöjärjestelmäkäsky, mikä ohjasi yhden olemattoman liikeradaltaan likemmäksi toista mitätöntä.
Näin oli vetovoima syntynyt ja mystinen gravitoni oli käynnistänyt "loputtoman" ketjureaktion, joka näkyy nyt muun muassa ihmisinä -
.. eräänlaisena hiukkasjoukkona, jossa vetovoimat pitävät tämän elävän kasauman yhdessä - niin kauan kunnes elävä organismi jälleen hajoaa pienemmiksi komponenteiksi, ilman että syvimmissä syövereissä "jousien tanssi" havaitse mitään muutosta, sen jatkuessa muuttumattomana ikuisuuksien virrassa ? -
- mitään ikuisuutta ei vetovoimien ristiaallokoissa ole, on alku ja loppu, joiden takaa ja edestä ei löydy mitään -
.. tämä ajattelutapa helpottaa vaillinaista mieltämme, sillä niin alussa kuin lopussa eikä universuminkaan kaukaisuuden rajalla ole mitään muuria - rajaa, vaan ulottuvuus jatkaa matkaansa kunnes vetovoimien tanssivat sinfoniset jouset keskinäisyydessään kiristyvät äärimmilleen ja nyppäävät paluun - kiihtyvästi, jolloin kaikki kutistuu kohden alkuräjähdystä, paluun ollessa täydellisesti toisinto käänteisesti, mitä oli sitä edeltänyt laajentumisen jousitanssi sinfoniana, jonka kuulemme nyt paluussa toisin päin -
.. tuo paluu on tallentunut vetovoimien muistiin - eräänlaiseen pilveen, jonka tuottavat osaset nimeltä neutriinot, joita vilisee juuri nytkin peukalosi läpi miljardeja - jatkaen matkaa Maan läpi - matkalla jonnekin.
Nuo neutriinot ovat viestin viejiä, ehkä universumin käyttöjärjestelmän ohjeistuskäskytys, joka liimaa universumin "kaiken lain" alle - tuo käskytys sisältää näin nyt myös tuon "kaiken teorian", muuttaen sen helpottavaksi käsitykseksi, ettei lopulta mitään ole missään (?)
Kiintoisaa on se, että mekin rakennumme noista elementeistä, joista koko universumi on muodostunut, ja se, että vain ja ainoastaan vetovoimat keskinäisyydessään tuottavat kaiken sen mitä ympärillämme näemme, koemme, omaksumme ja oletamme.
Tässä onkin vain kysymys ihmismielen syvyyksistä kokea läheisyyttä meitä heilutteleviin järjestelmiin - alkaen sieltä syvyyksistä, joissa jouset soittavat omaa ikuista sinfoniaansa.
Ihmismielen kehitys kohden kaiken ymmärrystä lähentää taiteen ja tieteen olemuksia syventyen harmoniaa kokea kaikkinaisuus ..
.. kuten se on vetovoimien ristiaallokossa, jossa vallitsee lopulta täydellinen järjestäytyneisyys, vaikka me puhumme entropiasta, hajaannuksesta ja epäjärjestyksestä, koska emme ole päässeet syvyyksien käsittelyssä riittävän syvälle kokemaan sitä universaalista harmoniaa - järjestystä, joka määräytyy universumin käyttöjärjestelmästä, jonka käskytyksen syy-seuraussuhde toistaa kaavaa, jolla on aina täysi ennustettavuus.
Mitään ääretöntä ei ole -
.. on vain paljon, nykyisyydelle liian paljon, jottei meillä ole kykyä löytää kaiken ratkaisua, vaikka vetovoimien ristiaallokko toimii yhtäläisesti niin omissa päissämme kuin galaksien superjoukoissa.
Lopultahan näiden tarkastelukohtien kesken ei ole edes mittakaavatekijöitä, sillä kuten alussa oli todettu - on vain tihentymät ja harventumat, joita ohjaa väkevästi vetovoima - jousien sinfoniana.
Tämä oivallus vetovoimallisista tihentymistä ja harventumista on vain kädenojennuksen päässä, kunhan siihen ennakkoluulottomasti tartumme.
--
Tiede tietää maailmallisuuden muuttuvuuden kunnes "kaiken tieto" on ymmärryksemme piirissä, sillä se - kaiken tieto - on aina ollut, on ja tulee olemaan lähempänä kuin kuunaan nyt ajattelemme!
..
Ekstra toisaalta
>
Jatkuu myöhemmin linkkiosoitteessa ~ x - osa 0.3
...
1151
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.