Kuva: ~ https://www.abc.net.au/radionational/features/1968/ -
1968
...
Vuosi 1968 oli käännekohta, jolloin kaikkein suomalaisin Suomi alkoi kadota – ”Monet kaipaavat ihan aidosti siihen aikaan”, professori sanoo
~ https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006281495.html -
...
Suomen pitkäaikaisin ja arvostetuimmaksi presidentiksemme kansalaisarvioitu Urho Kekkonen - UKK loi meille maineen, nosteen ja täyden itsenäisyyspuolueettomuuden vuonna 1975, kun Urkin ETYK-nuija kopsahti Finlandia talolla pöytään - juhlakokouksen päätteeksi. Tänään täyttä itsenäisyyttä ei ole jäljellä - siitä aimoannokset luovutettiin EU-Brysseliin.
1968 Neuvostoliitto "valtasi" tankeillaan Tsekkoslovakian Prahan; tsekit olivat liukumassa liiaksi läntisen maailman hapatukseen - piti ojentaa. Unkarilaisia ojennettiin 1956. Meitä suomalaisia ojennettiin helmi-maaliskuussa 1940 ja seuraavaksi kesällä 1944. Siihen jäivät meitä kohden itäiset ojentelut.
Saimme erityisaseman - marsalkka C.G.E. Mannerheim armahdettiin Neuvostoliiton generalissimus Josif Stalinin mahtikäskyllä ja YYA-luotiin nostamaan teollisuutemme iskuun ja kauppamme kiintoisaan itätasapainoon, josta huippuvuosina vuolimme "kultaa" ja työtä kansalle - se oli Kekkosen meininkiä. Kysyttiin laulussakin "kuinka käy Kekkosen rock'n roll" - se kävi ja kukkui.
1968 Pariisikin lainehti, se tarttui meihin ja vähän myöhemmin alkoi nuorten ja lastenkin osalta Teiniliitto, jossa viimeeksi vasemmistolaiset, jopa stalinistit olivat vallankahvoissa - se oli kultturellia. Kulttuuri peittosi rahan ahneuden ja oli hienoa olla piireissä. Kommunistit olivat piirejä, ikäänkuin nuoret olisivat häivähdyksen omaisesti haistaneet jotain ylevämpää kuin mitä näyttö- ja vertailutalous oli alkavana kulutushokemana. >
Perustuslaillisetkin vähän myöhemmin näkivät päivänvalon - se oli Isänmaallista paloa - äärioikealta. Monet kokoomusnuoret ihailivat salaa "Jori C' tä" - jolla oli rohkeutta kapinoida Kekkosta vastaan - kuten teki Veikko Vennamokin, kun oli ajamassa pettureita linnaan.
Suomi oli tuolloin 1968 aidosti suomalainen - sitkeä, työteliäs ja TV-ihmeen kokenut. Mustavalkoisena nähtiin Lännen tie ja Lahjomattomat - naiset seurasivat Peyton Placea, kuten tänään Salkkareita.
Kävin kansakoulua ja siirryin Keskikouluun tai oppikouluun, miten sitä tuolloin kutsuttiin. Ei ollut tietoa peruskoulusta. "Paremmat" menivät oppikouluun, vaikka viisautta opiskella jaettiin oppivelvollisuutena vielä Kansalaiskoulussakin, aina kahdeksanteen luokkaan saakka.
Oppikoulu oli luulo paremmasta, joka korvattiin valtavalla kouluuudistuksella kohta - tytöt tulivat poikalyseoihin - mm. Savonlinnassa, jossa Keskikoulussa oli enimmillään 45 oppilasta luokalla. Takapulpettien pojat taittelivat lennokkeja, kun opettaja ei ehtinut kaikkia hätyyttelemään.
Kyllä 1968 oli muutos vuosi, kuten oli vielä seuraavat 4-6 vuotta, jolloin politiikka tuli nuorille tutuksi - oli kouluneuvostovaalit ja tuolloin nuoria kiinnosti mitä tuo politiikka oikein tarkoittaa - 'Ole Porvari' -oli suosittu rintanappi. Vasureilla oli omansa - sirppiä ja vasaraa.
Nykyään kaipaisi nuorillekin poliittista ympäristöherätystä, sillä vastuu siirtyy nyt kuulujoille, sillä 1950-luvun vauvat eivät enää kohta aktiivisesti vaikuta uhkautuvaan ympäristökaaokseen vaipuvaan Maapalloomme. Olisi aika ryhtyä aktiiviseksi, kuten olivat nuoret alkaen tuosta 1968 ... Muistaakseni Woodstock oli sitten vuonna 1969! e