Kirjoittaja

30. toukokuuta 2019 - kommenttikirjoitukset - Helsingin Sanomiin [julkaistut] --- 

.

• Kuka päästi kaiken hiilen ilmaan? Kuva suurimmasta päästäjästä muuttuu, kun katsotaan historiallisia hiilidioksidipäästöjä

  Ilkka Luoma 30.5. 21:07
  Vihdoin asiaa, jota on odotettu kauan. Päästöistä puhuttaessa, analysoitaessa ja kerrottaessa mistä, miten ja keiden toimesta johtuvat - on ainakin kaksi merkittävää vähemmän kerrottua seikkaa. HS avasi lippaan, joka kertoo sen, mikä on rehellisyyden nimissä ehdottoman tarpeellista - meille kaikille. 
  
  Ensimmäinen on kumuloituvuus, joka tulee tässä erinomaisesti esille - asiantuntijoiden tietämä tulee nyt näin Suomen suurimman informaatioputken myötä julkiseksi. Ympäristö- ja ilmakehäkuormituksella on erilaisten tekijöiden osalta eri pituiset pysyvyys ja puolittuvuusajat - noin muutamasta vuodesta satoihin vuosiin! 
  
  Toinen on per capita ajattelu. On ehdottoman oikeudenmukaista projisoida ympäristöjälki kaikkinensa per asukas valtioittain tietoisuuteen. Kiinan populaatiosuhde on maailmanlaajuisessa tarkastelussa noin 1,4/7,9. USA edustaa samalla suhteella 0,32/7,9 ja EU 0,5/7,9 (britit vielä mukana) - Suomen rooli käyttäytyy täältä 0,0055/7,9. 
  
  EU pyrkii oikeudenmukaisuuteen. Hyvä. Nyt voimme laajentaa tuota tavoitetta koko Maapalloa käsittäväksi, jos tämän osaisimme olisi raaka-aineiden ja energiankäyttö aivan erilaista kuin eilen ja tänään. Ihmisillä on oikeuksia - meillä kaikilla, aivan kaikilla! 
  
  Ympäristövastuu koskee meita kaikkia ja kannamme sen aiheuttamisperiaatteiden mukaisesti - unohtamatta kumuloituvuutta ja henkilökohtaisen jäljen ominaisuutta! Ollaan ME, sillä pallo on yhteinen, eikä vain ihmiskunnalle vaan koko biosfäärille, jossa tulisi vallita se riittävä biodiversiteetti, joka takaisi elävien biomassojen suhteellisuuden ja tasapainon.

   

  

•  

• Hyrynsalmella vain alle kolmannes ääni­oikeutetuista kävi uurnilla euro­vaaleissa – Kunnan­johtaja: ”Miksi äänestää kun tulos on selvä!”

  Ilkka Luoma 30.5. 20:42
  Kuvastaa rehellisesti alueellista todellisuutta, oman asuinkunnan itsenäisyyden kaipuuta tai vähintäänkin kiinnostavien päätöskysymysten paikallisuutta ... EU-Bryssel sitkeästi elävien "käyräkurkkudirektiivien" kanssa on niin kovin kaukana. Omassa kunnassa nähdään sen sijaan omat rajat ja oma reviiri, jota halutaan puolustaa sen enemmän mitä pienemmäksi tuo EU-vaaliaktiivisuus laskee! 
  
  Koko Itä-Suomi tai oikeastaan itäinen rajaseutu toivoo enemmän idästä - matkailijoita, rahaa ja työtä. Pidemmässä aikatarkastelussa koko Itä-Suomi elää paljolti myös Venäjästä. Ja tämän vuoksi toivotaan osallistuvampaa yhteistyötä idän kanssa. Venäjän kielikin koetaan usein "tärkeämmäksi" kuin pakollinen toinen kotimainen - ruotsinkieli. 
  
  Suomi on pinta-alataan suuri ja tyhjä maa. Kun Etelä-EU kuivuu ja aroutuu, ehkä jopa aavikoituu - on elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotanto vaarassa kuihtua olemattomiin ja siitä seuraa ilmastollinen kansojen vaellus - ehkä pohjoiseen, jossa ovat Pohjoismaat. Tämä on seikka, joka EU-Suomen itäisiä ja Helsingistä kaukaisempien kuntien asukkaita yhä enemmän suorastaan pelottaa. 
  
  Äänestämättömyys on kannanotto - meitä ei EU-Bryssel kiinnosta - me haluamme turvata vain oman reviirimme, sillä tosipaikan tullen pystymme tuottamaan omat ravintomme - itse! Emme kaipaa muita leivän jakoon - näinkö mennään, eikä äänestetä?

•  

• Intiasta it-osaamista ostavat yritykset eivät pysty valvomaan lähetetyn työvoiman työehtoja: Palkkataso on ”kilpailusalaisuus”

  Ilkka Luoma 30.5. 10:27
  Kasvuhokemalliset poliitikot ja teollisuusjohtajat huutavat työperäistä maahanmuuttoa. Miksi? Siksi, että tarvitaan kilpailukykyä kokonaisvaltaisten palkkauskulujen osalta sekä tietyistä osaajista on pulaa. 
  
  Mutta esimerkiksi Intiasta löytyy "loputtomasti" osaajia - ahkerina, ammattiyhdistysymmärtämättöminä sekä iloisina, kun Suomessa tienaa niin hyvin - verrattuna oman maan keskipalkkoihin. Ehkä intialaiset osaavat myös henkilökohtaisen talouden tasapainon pienemmän kulutuksen osalta! 
  
  Me täällä elintasoisessa Suomessa haluamme kilpailukykyä vientiimme ulkoisten voimien kautta. Kumpi on parempi, viedä (alinhankinta)työ ulkomaille tai tuoda työvoima kotimaahamme? Me emme lisäänny pitkällä tähtäyksellä - riittävästi. Tosin robotiikka, autonomia-automaatio ja digitalia auttanevat suunnittelu- ja tuotantoprosesseissa. 
  
  Me olemme maailmanlaajuisessa työn uudelleenjaon taistelussa, eikä kaukoidän ahkera toveri ole se ainoa "uhka" - vaan itse kehittämämme suunnittelu- ja tuotantoautomaatio. 
  
  Mutta! Kaukoidän tms. toveri on myös mahdollisuus, ja pelastus - jo vähintään senkin vuoksi että heidän populaatiosuhde on aivan ylivoimainen verrattuna meidän valkoiseen lännettyneeseen yhteiskuntamalliin nähden, joka on saanut elää "kukkona tunkiolla" - ympäristöjälkineen per capita, aina löytöretkien jälkeisistä kolonialismin aalloista alkaen - nythän jo elämme kiinalaisten vuosisataa (The Newsweek kansilehti vuodelta 2017). 
  
  Aikanaan suomalainen Salcomp Oy Kemijärveltä vei laturivalmistuksen Kiinaan, aloittaen yhdeltä osin uuden aikakauden. Halusimme kilpailukykyä kalliiden tuotantokustannuksiemme peitoksi - siis Kiinaan, jossa ahkera ja halpa toveri, olemattomat ympäristölait (tuolloin) ja maailman suurin ostopontentiaali heti tehtaan ulkovien jälkeen! 
  
  Nyt Kiinassa työn hinta on noussut (siis palkat nousseet) ja näin tuotantoja siirrellään halvempien toverien maihin (Vietnam, Laos, Bangladesh ja kohta Etiopia!) - ehkä näistä tulee kohta Suomeen työperäinen maahanmuuttokin?

•  

• Urho Kekkonen oli Neuvostoliiton kenraalikuvernööri Suomessa, sanoo uuden elämäkerran tehnyt amerikkalaiskirjailija

  Ilkka Luoma 30.5. 8:49
  Erinomaisen kiintoisa HS-teksti, mutta vielä kiintoisampi, että itse kirjan on laatinut amerikkalainen. Kirjailija on uhrannut tutkimusaikaa runsaasti - ehkä kuitenkin lännenmiehen silmin, huomaamatta meidän erikoisroolia olla täällä idän ja lännen vedenjakajalla - tuon toisen ydinasesuurvallan vieressä - vieläpä sen strategistisimpien kohteiden välittömässä läheisyydessä. 
  
  Ehkä kirjailija hahmottaa rivien välistä nykyistä presidentti Sauli Niinistöä presidentti Urho Kekkosen "viereen" pelimiehenä ymmärtää, mitä merkitsee venäläinen henkäys ja kasakan sivallus? "Sivalluksesta" oli meille merkittävä etu - koko tuon YYA- ajan - bilateralioineen ( tasapainokauppa toi meille suuria hyötyjä!). 
  
  Meidän oma ajassa olija ja edesmennyt diplomaatti ja ulkopolitiikan tietäjä Max Jakobson kirjoitti noin samoille aikajanoille kirjansa "Veteen piirretty viiva", joka kannattaakin lukea heti tuon amerikkalaisnäkemyksen perään - jolloin lukijalle aukeaa kaksi maailmaa - ulkoinen ja sisäinen näköpiiri. 
  
  Kekkonen oli isäntä talossa, runsain hallintotyökaluin. Urkilla oli siis valtaa ja hän käytti sitä kurmoottaen välillä johtajia ja alempiarvoisia poliitikkoja. Presidentti Sauli Niinistöllä ei ole Kekkosen valtaa, mutta kansakunnan vankkumaton tuki, jota hän hyödyntää unilukkarina ystävällisemmällä tavalla kuin Urkki. 
  
  Nyt ei ole eilen eikä eilinen ole tänään, mutta jokin yhteinen on ja se pysyy - se on tuo idän karhu, jonka tunnemme ja tiedämme niin hyvät kuin pahat. Olemme venäläisasiantuntijoita, jonka imuun nyt amerikkalainen kirjailija on kirjallaan osin arvailluin tullut. 
  
  Tänään Sauli kattaa puolueettomia neuvottelupöytiä haluaville - vaikka US pr. Donald Trumpille ja Venäjän kolleegalleen Vladimir Putinille, toivoen triplaksi Kiinan pr. Xi Jinpingiä mukaan. Kekkonen kattoi sen suurimman neuvottelupöydän - ETYK 1975, jolloin Suomi sai Kekkosen elämäntyön erään päätepisteen - puolueettomuustunnustukset niin lännestä kuin idästä. Se oli Urkin kliimaksi. Mikä olisi Saulin onnen täyttymys?

   

  ...

   

  ...