Sent: Wednesday, September 24, 2008 8:45 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Yhteiskunnan arvomaailmamuutos vaati hyvin kalliin hinnan

[c]
Yhteiskunta muodostuu yksilöistä - yksilöiden arvomaailmat muodostuvat usein ryhmistä
Kansakunta pysähtyi tiistaina 23. syyskuuta 2008. Samalla tavalla se pysähtyi noin vuosi sitten Jokelan tapahtumista.
 
Yhteiskunta käy omaa evoluutiotansa tarkoituksella ja sattumanvaraisesti. Painotamme ajassa arvoja, jotka kuvastavat tarvettamme esiintyä ja esittää saadaksemme hyväksyntää ja tarpeelliseksi tuntemisen tuntua. Markkinatalouden oravanpyöräjuoksu etäännytti kulutusjuhlassaan siteet perheen, suvun ja lähiryhmien väliltä.
 
Innostuime näyttötalouteen, jossa lähimmäinen unohtui. Lapset, nuoret ja vanhuksetkin jäivät usein paitsioon, vaikka kansakunta valmistautuu jakamaan historillisen suuret perinnöt nuorempien talouskriisin ratkaisuiksi. Elimme liiaksi rahalle, näyttötaloudelle ja pyrkyryydelle esittää sellaista, jossa liian usein suhteet lapsiin, vanhempiin, sukuun ja vaikuttaviin sidosryhmiin unohtuivat.
 
Jokainen kansalainen sattui syyttömänä syntymään. Jokainen muistaa lapsensa, sisarensa tai vähintäänkin oman kuvansa - kun valokuvasta kaksivuotias pieni lapsi viattomasti katsoi kameraan ja oli valmistautumassa uteliaisuudella kysymään kaikkea mikä oli uutta ja kiintoisaa.
 
Herää vain kysymys, kuinka moniin noihin kysymyksiin annettiin vastaus uteliaisuuden janon sammuttamiseksi. Vastuu itsestä, toisista ja ympäristöstä muodostuvat noista uteliaisuuskysymyksiin annetuista vastauksista, osallistumisesta, turvallisuuden ja yhteisöllisyyden luonnista koko kasvukauden ajalta - aina kotoa lähtöön saakka. Saimmeko me kaikki riittävästi vastauksia kehittymisemme elinkaaren aikajuoksussa?
 

Mielipidekirjoitusuusintana ~ tiistai, syyskuu 04, 2007 - mitään muuttamatta tai lisäämättä

Kaupunkilaisen ennuste

OSA I
[ ... nuoret stressaantuvat, vanhukset yksinäistyvät, oravanpyörässä kirittävät isät polttavat itsensä loppuun ja yksinhuoltajaäidit väsyvät talouden rattaisiin ja lasten kasvatukseen ... - pienellä korostuksella ]

Suomi muutti maalta kaupunkeihin 1950-1970 -luvuilla. Virkeät kyläyhteisöt hajosivat, kyläkaupat katosivat - henkilösiteet katkesivat. Autiot talot kylmin ikkunoin tervehtivat satunnaista matkailijaa. Suuren pinta-alan Suomi pakkautui kaupunkeihin ottaen vastaan pinnan alta kytevät ongelmat juuri näinä vuosina.

On helppoa ennustaa huomista paluumuuttoa. Verkottuva yhteiskunta sallii aika-ajoin tarvittavan "elektronisen läsnäolon" joka niemen notkosta ja saarelmasta. Paluu juurille on alkamassa. Kiinnostus omaan perunapenkkiin, lammen rantaan ja luonnon hiljaisuuteen on viriämässä jo varttuvan sukupolven mielissä paluuseen löytää ymmärrys mistä mm. ruoka ja hengen ravintona rauha syntyvät.

Kaupungit ovat taloudellisia keskittymiä, joissa tase, hyötysuhde ja tehokkuus aikayksikköä kohden ovat päätymässä omaan mahdottomaan yhtälöönsä - ei heti meillä Suomessa. Maailman jättiläiskaupungeissa "ilmaa leikataan jo veitsellä", ja ruuhkat ovat kaaosta kiristäen hermoratoja kauas siitä harmoniasta mitä eläinkunta ilman ihmistä saavutti jo tuhansia vuosia sitten.

Kasvu, kasvun hokema ja näyttötalous rusentavat mielet ja ajatukset. Ihminen vauhkoontuu, on kiire, kiireempi ja lopulta niin kiire, ettei ehdi enää huomata henkistä kaaosta hermostuneessa mielessä. Kaaos näivettää tekemisen riemun, osallistumisen ja yhteenkuuluvuuden - ei ole tekemistä, mitään tekemistä, josta nauttii - on jo liikaa vapaa-aikaakin, eräillä.
 
Ostaa ei voi loputtomiin, vaikka markkinatalous keskittää hyötysuhdetehokkaasti kaiken saman katon alle loputtomien kassakoneiden syleilyyn, jolloin raha saadaan pyörimään entistä liukkaammin. Kierto on voimaa ja se synnyttää näyttötalouden vertailuikonit.

OSA II
Mistä kaikki alkoi...


Kaupungistuminen alkoi, kun huomattiin viljelemisen tuottavan enemmän kuin jaksoi syödä. Voidaan sanoa, että maatalous synnytti kasvun hegemonian. Jatkuvan liikkeen keräilytalouden loputtua, pysähdytti se ihmiset kehämuodostelmiin puolustamaan syntyvää omaisuutta ja toimeentuloa. Yksikään eläinlaji maapallolla ei suoranaisesti viljele - ne etsivät elantonsa miltei jatkuvassa liikkeessä.

Maaseutu oli haja-asutusta, olimme jakaantuneet fiksusti juuri sinne mihin oli kasketa/ aurata pelto - siitä syntyivät rakennukset kehiksi ja kehät kyliksi, joissa huolehdittiin talkoilla yhteenkuuluvuus ja kylähullutkin pidettiin omissa reviireissä joko ilona "terveille" tai huolena sukulaisille.
 
Ihmiset pitivät toistensa puolta, oli vastuu, oli kateus, mutta oli yhteinen henki - kilvoitteluna, kylätappeluina, mutta ennen kaikkea tiedettiin mitä huomenna tehdään. Huominen oli nimittäin aina työpäivä, jonka katkaisivat vain kirkkomatka ja paluu metsiin pakkasilla, kun lisätienistiä piti saada emännän kretonkiin ja vanhimman pojan saamiseksi oppikoulutielle hakemaan "kaupunkilaisviisautta"...

Myöhemmin kaupunki tehollisti ihmiset hunajakennoihin, joissa vastakkaisen oven naapuria ei olla tunnettu viiteen vuoteen - ainoana merkkinä useasti vain huonekalujen ryske ja akan parku, kun isäntä valittuansa kurittaa - voimattomana, kun ei vaimonsa naljailua sanan säilällä jaksanut vastustaa.

Kaupunki on modernisaatio, työtehohyötysuhdeinsinöörin teknokratialuomus, jossa asfaltointi vei piiloon lasten viimeisenkin otteen luontoon, multaisiin sormiin ja kastikoihin onkiretkiä varten. Nyt lapset kaupungin rientävät steissille, kartsalle - mopoilla, autoilla - hengaavat kokeillen huumeita, piristeitä, lääkkeitä, viinaa - on vimmattu ote ja halu tunteeseen, vaikka kemialliseenkin, kunhan vain jotain "hyvää" piristeekseen saa.
 
Riemu osallisuudesta luonnon suureen kiertoon katosi tuoksuina, väreinä ja metsän humisevana hiljaisuutena - tilalle tuli basson rytke, diskantin vongutus ja tuplapakoputkien murina renkaiden rääkyessä ulinaansa - kun piti näyttötaloutena voimaansa esitellä.

Maalla oli myös näyttötalous - se oli kalastusta, metsästystä, kylätappaluita astaloin - haavoja syntyi tuolloinkin, mutta mittelö päättyi aina työntekoon, kun kotiin palasi: kuokka lyötiin kouraan ja pellolle kävi tie - aina oli tekemistä, tiesi mitä huominen toi tullessansa.

Nykysuomi ei enää kuokkaan käy, mutta se voi palata suurin joukoin "maalle", sinne mistä lähdimmekin. Meillä on maata missä lisääntyä ominkin voimin. Tunnetusti eläinkunnassakin vastuuta ja alueellista elinvoimaa luodaan reviirein, niin nytkin ja meillä. Kaupungeissa reviirit aidataan yhä korkeammilla muureilla, koska rosvojen kiipeilytaito kasvoi korkeuksiin. Maalla useasti ovet olivat ilman lukkoa, koska varas oli yhteisön pettäjä ja liian kaukaa tulleet epäluulolla karkoitettiin [ hirtehisellä huumorilla ].

OSA III
Kuinka meidän suomalaisten käy ...?


Onkin helppo ennustaa, että myös kaipuu maalle kasvaa. Se näkyy loputtomina perjantai-autojonoina 2:sta, 3:sta, 4:sta ja 5:sta pitkin kiirehtivinä oravanjuoksuaudeina, -citymaastureina ja muina näyttömerkkeinä rannoille, mökeille ja maatiloille - on kiire sinne jonnekkin, minne veto vie. Edestakaisvirta ei ole kansantaloutta, se kuluttaa turhaan sitä vähää, mitä maan alta pumpataan, on pumpattu jo liikaa - ja sitä laskua maksetaan nyt. Meidän on vähennettävä kulutustamme puoleen.

Juuriltamme löydämme rauhan, kaipuun luontoon ja ymmärryksen maahan, josta ravintomme ammennamme. Onkin helppoa ennustaa, että ajattelemattomalla innolla synnytetty biopolttoainetalous pelloilta nostaa ruokamme hinnan, poistaa maataloustuen turhana ja antaa leivälle sen arvon, mikä sillä huomaamattamme on elintoimintojemme ylläpitäjänä. Ruoka on ollut liian halpaa, jotta siihen olisi syntynyt riittävä arvostus.

Biopolttoaineautot nostavat jälleen leivän arvoonsa, siitä tulee puute, koska ajokilometrimme vain kasvavat ja elonlientä on saatava niin hybridien kuin vanhempienkin kulkuvälineiden tankkeihin. Onkin helppo ennustaa - ruoasta tulee pula ja näin viimein paluu juurille on tapahtuva - sillä jokapäiväinen leipämme on työllä ja hiellä ansaittava, siksi suuriin ongelmiin ympäristömme olemme saattaneet.

(kirjoituksen henki on korostava ei yksioikoistava, vaan painokkaasti keskusteluun kannustava - ilman pakonomaista painostusta syyllisyyteen kummallakaan asumisen laidalla ~ ihmiskunnan edellytyksiä ovat niukkuus, tasaisempi jakaantuminen, ryhmäyhteisöllisyys ja tarpeelliseksi tuntemisen tunne kuin hyväksyntä ryhmään...)

Ilkka Luoma
0400 607080
ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

..............................................................

Aiheeseen liittyvä kuvakertomus
[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2005, 2006 ja 2007 ]

Kuva 1
---
http://www.panoramio.com/photo/4403462 --- [ 2926kB]

Teksti
Ennen maataloutta ihminen tai ihmisapina harrasti keräilytaloutta, sitten syntyi kaskeaminen ja vihdoin kaupungistuminen. Tämä ratkaisi energiankulutuksen räjähdysmäiseen kasvuun ja näin alkoi kulutustalous päätyäkseen huomioimistalouteen. Kaupunkilainen keräilee mustikoita, poimijoita pitää haalia aina Kiinaa myöten, siksi vähän - mielestämme - tästä työstä maksetaan.

Kuva 2
---
http://www.panoramio.com/photo/4403488 --- [ 2469kB ]

Teksti
Taaporin vuorella (Nurmijärvi) Aleksis Kiven syntysijoilla ulkoilmamuseossa esiteltiin taidetta "vanhoissa raameissa". Sukupolvet asuivat ennen yhdessä - yksinäisyyttä ei esiintynyt. Mummo jakoi kokemusta, isä viljeli ja tyttäret auttoivat äitiä, poikien ollessa pelloilla ja metsissä. Tänään mummot keräävät rahaa kaupungeissa pankkeihin synnyttäen historian suurimmat perinnöt, joilla nuoremmat sukupolvet maksavat velkaa, joka oli liikaa... Taistelevat metsot olivat ennen, tänään ja huomenna - aina otetaan yhteen - perinteet ja suvunjatkaminen ne velvoittavat.

Kuva 3
---
http://www.panoramio.com/photo/4403515 --- [ 2455kB ]

Teksti
Ennen maalla vaivaisille kerättiin kotikirkossa rahaa, heidän ollen kotipiirissä - nyt vaivaiset laitetaan laitoksiin pois ihmisten ilmoilta. Taaporin vuoren ulkoilmamuseossa Nurmijärvellä esiintyi kaunis ja vetoava ilmestys muistona menneiltä ajoilta kysymyksenä nykyihmisille: " kuinka tässä näin kävikään...?"

Kuva 4
---
http://www.panoramio.com/photo/4403546 --- [ 2570kB ]

Teksti
Aleksis Kivi leikitteli sanoilla vailla vertaa. Kullervoa riivasi piru perkele, kuten se riivaa kulutusintoista näyttötalousihmistä - pitää saada enemmän, vähemmällä vaivalla ja nopeammin. Mieli sairastuu ellei ole yhteenkuuluvuutta, hyödylliseksi tuntemista ja osallistumista joukkoon. Piru perkele on ilmiö ajassa: eilen, tänään ja huomenna - mutta kuka jaksaa sen olkapäillään kantaa ja aika-ajoin neppaista tiehensä?

Kuva 5
---
http://www.panoramio.com/photo/4403589 --- [ 3243kB ]

Teksti
Ihmiskunnan aamunkajo nousi vedestä, sen vuoksiaallon tunsimme syntymässä ja sen haluamme vastineeksi kiireelle, juoksulle ja onnistumisen hädälle. Paluu juurille tapahtuu voimallisesti maalla, mökeillä, rannoilla ja veden äären rauhassa - tyynnyttäen kireän, kilpailevan ja rauhattoman sielumme. Suomi on kesämökkien ja rantojen luvattu maa, - "älkööt niitä vieraiden maiden ihmisille myytämän" (kuva: Hirvensalmi).

Kuva 6
---
http://www.panoramio.com/photo/4403613 --- [ 2346kB ]

Teksti
Kaupunkilainen kohtaa ruokansa. Maito tulee lehmästä ja leipä pellosta. Aito helsinkiläissyntyinen isän ja äidin takaa maalta periytynyt rapsuttaa Joutsenossa sikaa, jonka Jouluna kynttilänvalossa syömänsä mielen tekevi. Ote maahan, juuriin ja historiaan on kadonnut asfaltoitujen katukuilujen sykkeeseen kiireenä ja yksinäisyytenä jotka kaatavat yhä enemmän ihmisiä hengen kurjuuteen, yksinäisyyden ahdistukseen ja katoamiseen siitä olevaisuuden osasta, josta synnyimme vuosimiljoonat sitten.