---------------
(Uutisointi innostui kansallisesta häpeästä - emme ole päässeet asetettuun juhlallisen lupauksen tavoitteseen 0,7% bruttokansantuotteesta kehitysapua tarvitseville ~ EU välitavoite on 0,56%, ...emme ole saavuttaneet sitäkään. Jos valtio ei maksa verovaroistamme, niin maksammeko me kansalaiset suoraan?)
 
[ ... rahtilaivat tuovat jatkuvasti halpoja raaka-aineita kehitysmaista kulutusjuhlan puuduttamiin markkinatalousmaihin - viemme myös noista samoista raaka-aineista tehtyjä jatkojalosteita takaisin raaka-aineiden lähtömaihin. Kansainväliset sopimukset kieltävät useita kehitysmaita maksamasta kansallista maataloustukea - sen sijaan mm. EU maksaa budjetistaan yli 25% maataloustukea jäsenmaillensa ... ]
 
Kehitysmaatuen kansallinen häpeä voidaan hoitaa yksinkertaisella tavalla. Kun valtiomme ei maksa riittävästi, niin kansalainen itse voisi maksaa nettotuloistaan haluamansa summan, saaden verohelpotuksen jalosta teostansa omaksi edukseen. Kun kansalainen ei tiedä miten raha suunnataan - avaa valtio asianmukaiset tilit, ja mm. SPR, Kirkon ulkomaanapu ja muut rehelliset inhimillisyyden ymmärtäjät kanavoivat kansalaisten rahat oikeasti tarvitseville.
 
Tunnetusti valkoinen mies Euroopasta löytöretkeili itsensä maailman herraksi ryöstäen Afrikat, Amerikat ja Aasiat kolonnialismin "oikeuttamana". Valloitus- ja toisten asioihin puuttumisoperaatiot siunattiin ristillä ja vahvistettiin miekalla. Valkoinen, myöhemmin markkinatalousmies, ryösti jopa työvoiman sananmukaisesti orjikseen.
 
Kehitysmaiden taloudellinen ryöstö etenee tänä päivänäkin. Ilman halpoja raaka-aineita, itsellemme hamuttuja jatkojalostamisen toimia ja korkeajalosteiden katteellista maasta vientiä, osin takaisin kehitys- eli raaka-aineiden lähtömaihin - takaa toistaiseksi kulutusjuhlamme maailman suurimmalla ekologisella jalanjäljellä.
 
Tuotantokustannuksiemme noustessa yli kipurajan - huomasi isänmaaton ja rajaton pääoma uudelleen kehitysmaiden mahdollisuudet. Nyt tehtaat siirtyvät Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan, Uruguaihin ja muihin väkirikkaisiin uusien markkinoiden ja raaka-aineiden maihin - tuottaen myös siirrettyä ostovoimaa sijoittumismaihinsa. On menossa businessorientoitunut ja vapaaehtoinen kulutusvoiman siirto pienipalkkaisille, jotta hekin pääsevät osalliseksi kulutuskasvujuhlallisuuksien luvattuun autuuteen. Näin kaikkialla kasvaa ekologinen jalanjälki.
 
Mikäli omaatuntoa kolkuttaa, olisi kansalaisille luotava mahdollisuudet lahjoittaa suoraan ostovoimaansa sitä rehellisesti tarvitseville sellaisella kohtuudella, että perinteet ja isiltä perityt hyväksi havaitut tavat voivat jatkua. Kaikkien maapallon ihmisten ei tarvitse alistua tavoillemme, vaan maapallolla vallitsee vapaus valita kullekkin reviirialueelle soveltuvat elintavat. Lännenmiehen ei aina tarvitse opettaa tapojansa - varsinkaan, jos niitä ei halulla oteta vastaan. Ristin ja miekan tie on kuljettu loppuun.
 
Kukaan ei tunnetusti luovu omastansa kuin pakosta, saavutettavasta hyödystä tai sellaisesta mahdollisuudesta, jossa on seurauksena lisääntyvä helpotus käytännön elämään. Olemme kasvatetut saamaan aina lisää. Maailman suurimmallakaan omaisuudella ei ole mitään merkitystä, ellei sille ole katellisena katsojaa tai ihailijaa. Olemme kaikki hiukan ahneita, mutta valitettavasti osa meistä on vieläkin ahneempia. Joskus voisi kysyä, mihin matkustaisit, jos olisit ainoa ihminen maapallolla?
 
Kehitysapu riittävästi on maapallollisesti rahan ja toimeentulomahdollisuuksien pankkiin laittoa. Toisten asioihin puuttumattomuus on rauhan takuutyötä pitkällä aikajaksolla. On markkinatalousmaille eduksi nostaa maapallolle hyödyksi tiedollista osaamista kaikkialle. Tiedon lisääminen nostaa itsellistä, reviirillistä ja alueellista itsetuntoa ymmärtämään ympäristömme kokonaistilaa. Kehitysapu on suunnattava osaamisen kasvattamiseen - ei niinkään kuluttamisen.
 
Maapallo on yhteinen elinmahdollisuuksiemme mahdollistaja auringon "loputtoman" energian alla. Vihreä vyöhyke takaa elomme meille, heille ja niille kaikille. Ympäristötietouden lisääminen on vastuullisin teko heille, jotka nyt aloittavat kaltaistamme kulutuksen kasvun tavoittelua - oletamme tässä, että ymmärtäisimme jo tämän. Ympäristöosaamisen vienti kehitysapuna on suurin ympäristöteko - mitä markkinatalousmies oppimistaan virheistä voisi tehdä. Esimerkkinä olo on ratkaisu ongelmille, jotka nyt vyöryvät tulvavuoksen lailla kaikkialla.  EU on jo kantamassa korttaan kekoon, jopa osin yksipuolisin tavoittein.
 
Vastuu muista on vastuuta itsestä - pitkän päälle. Nyt aikaansaatu kuilu kulutusjuhlamaiden, kehittyvien maiden ja kehitysmaiden kesken on laajeneva rako, jonka yli pitää saada osaamisen siirtosilta. Nyt voimme antaa vapaaehtoisesti, huomenna se voi olla myöhäistä, kun epätoivoiset ihmismassat lähtevät liikkeelle kuivuvista, tulvivista ja maaperäköyhtyvistä maista, joista puhdas vesi loppuu.
 
Pelkät puheet jääkööt eduskuntaan - siirtykööt kansalaiset itsellisesti suoraan toimintaan, siirretään 1 % nettotuloistamme vastuuta kantavana tekona velan maksuksi heille, joilta otimme osaksi oman hyvinvointimme - näin takaamme itsellemme hiukan inhimillisemman huomisen puhtaammassa ympäristössä.
 
 
Ilkka Luoma
0400 607080
 
 
Kirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
[Kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevann kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma 2005,2007 ja 2008]
 
 
Kuva 1
 
Teksti
Länsikuluttaja keräsi kulutushedelmänsä vuoreksi, jotta edes jokin vihreä tulevaisuus näkyisi taivaanrannassa. Helsingin Vuosaaresta näkymä pakko-otettuun Sipoon osaan.
 
Kuva 2
 
Teksti
Kuinka rehellisesti länsikuluttaja voi sanoa onnen jakaantuneen maapallolla ja kuinka tämä "Onni" on hankittu.
 
Kuva 3
 
Teksti
Länsikuluttaja katsoo kristallipalloonsa ja koettaa saada näkymää kuinka yhteiset varat pitäisi jakaa myös kehitysmaiden kanssa
 
Kuva 4
 
Teksti
Niin ihminen kuin oravakin tarvitsevat ruokansa - mutta kuinka tämä yhteinen vihervarallisuus pitäisi jakaa, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu muutoinkin kuin vain puheissa
 
Kuva 5
 
Teksti
Läntinen markkinatalousveli on kerännyt ja hamstrannut sellaistakin, mikä on revitty osattoman selkänahasta. Ristin ja miekan voima riittivät antamaan itse luultua oikeutuksen valoa omille itsekkäille taipumuksille.
 
Kuva 6
 
Teksti
Olemmeko valmiit jakamaan kakkuamme vähemmän saaneille, ... heille jotka antoivat välillisesti mahdollisuuden ylisuuren oman kakkumme leivontaan
 
Kuva 7
 
Teksti
Pitäisikö meidän markkinatalousihmisten muistaa vähempiosaisia veljiämme ja sisariamme heidän omassa maassaan, vai tuodaanko heidät meille omintakeisemme maallisuushyvinvoinnin piiriin? Kuvassa somalialaiset osoittavat Suomessa mieltään Somaliassa tapahtuvia julmuuksia vastaan
 
Kuva 8
 
Teksti
Tieto on ainut tae parantamaan yhteisen maapallomme elinoloja siten, että oppimme tasaisemmasta kulutuksesta ja sen vähentämisestä tasolle, jonka koko maapallo jaksaa kantaa - tuottaa hedelmää.