lauantai, 28. maaliskuu 2020
...
...
~ https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006448962.html -
Aivan tavallisen aktiivi-ihmisen mietintää, ruplutusta, julkituontia, ärhentely ja puhetulvaa asioista, jotka pakottivat kirjoittamaan - nyt osoitamme huomiotamme kohti ympäröivää luontoa, toivottavasti sen ehdoilla.
China Donald Trump Kiina NATO Nato Nato - isäntämaa pöytäkirja Nato kielteisyys Naton taistelualusta Naton uhka Paavo Väyrynen Sanna Marin Sauli Niinistö Venäjä Venäjän uhka Vladimir Putin YHTEISKUNTA idän ja lännen vastakkainasettelu kasvuhokema koronavirus koulukiusaaminen kouluväkivalta sotilaallinen liittoutumattomuus sotilaallinen vastakkainasettelu trumppismi west trolling manipulation
Mutta! Työmoraaliltaan sairaanhoito- ja terveydenhoitotoimet ovat keskimäärin korkealla tasolla - varsinkin yhteiskunnallisesti operoidussa terveystoimessa - ei ole voitontavoittelun pakkoa ja hokemaa rasittamassa luottamustyötä tasapuolisesti kaikille. Tässä tulee mieleen vanhusten hoitolaitokset jo ennen Koronaa- yksityisesti ja voittotavoitteellisesti operoituina - mitenhän siellä nyt pärjätään?
Nyt yhteiskunnan palvelut natisevat, vaikka emme voi koskaan tätä päivää sijaistaa olosuhteisiin mihin lääkäri- ja hoitajahenkilökunnat joutuivat maailman historian verisimmässä tuhoamistaistelussa II Maailmansodan Itärintamalla, jossa olimme Saksan rinnalla sodassa Neuvostoliitoa vastaan. Miksi tällainen vertaus juuri tähän päivään?
Siksi, että kaikki on niin kovin suhteellista. Nyt olemme eläneet erinomaisen turvattua ja monin osin terveellisempää elämää kuin sitten 1944, jolloin varsinainen Jatkosota päättyi. Tuolloin lääkinnälliset tehtävät hoidettiin - myös noissa hirveissä olosuhteissa. Tuolloin kysymys ei ollut kyse verrannoista mihinkään, vaan kyseessä oli kamppailu elämästä, jossa koko lääkintahenkilökunta venyi käsittämättömiin mittoihin. Se on niin suhteellista.
Tuolloin rintamilla lääkintäteltoissa oli pula kaikesta ja verisiä sotilaita tuotiin "liukuhihnana", luusaha soi ja veri roiskui, lääkärien ote oli esimerkillinen ja Hippokrateen vala johtolauseena - unohtamatta hoitohenkilökuntaa, jolle potilaat jäivät aina heti lääkärioperaatioiden jälkeen. > 2
Yhteistoiminta oli ja on saumatonta - aina sodissa ja kriiseissä, ennen ja nyt. Kyse oli tuolloin 1940-luvulla taistelusta niin rintamilla kuin sairaalateltoissa. Moni pelastettiin, moni menehtyi - pommeja ja kranaatteja osui myös punaristitelttoihin ... viholliset pommit eivät olleet täsmää, kuten nyt väitetään, vaikka Afganistanin 'kunduzeja' tapahtuu tänäänkin.
Tänään meillä eletään rauhanaikaa, ja haasteet kuin ongelmat ovat omissa mittakaavoissaan. Nykyisin hoitohenkilökunnalla ei ole rintamakokemusta - ehkä jotkut ovat olleet kehitysmaissa ja sotivissa maissa, vaikkapa "Lääkärit ilman rajoja" toimissa - he voivat kuvitella, mitä oli Saksan Itärintama - erityisesti 1944-45 kevääseen, kun ihmisiä tuhottiin ihmisten toimesta.
Kaikki arvostus hoitaviin ihmisiin - titteliin katsomatta. Annnetaan arvo sellaiselle työlle, jota ei ensisijainen voittotavoite meitä ihmisiä korjatessa ole päällimmäisenä. Vastuu painaa - onneksi myös päällisin osin tuloshakuisuudessa.
...
Btw. Vein tänään kaksosemme päivähoitoon, lapsien määrä siellä vähenee päivä päivältä, siellä on henkilökuntaa joiden työ on myös ensiarvoista. Samoin huomasin erään yksityiskohdan, kun vein lajiteltuja jätteitä taloyhtiön jätekatokseen - kaikki jäteastiat olivat pursuavina täynnä. Jäin miettimään hetkeksi, ellei niitä tulla tyhjentämään ...
Kaikki se työ on arvokasta, joihin annamme kaiken panoksemme vastuulla ja kunnialla tahdosta tehdä työ niin hyvin kuin osataan! Tarvitsemme toisiamme - ja nyt erityisesti! e