(Media pompsahti, kun veroäyrit julkaistiin: Fortumilaiset ylsivät kärkeen, Nokian Ollilakin jäi puoleen Liliuksesta)
 
[ ... yhteiskunnassa vettä ja sähköä ohjaavat samat mekanismit - ne virtaavat, niitä laskutetaan kulutetun määrän mukaan ja ovatpa vielä yhteiskunnan peruselementtejä, joiden tehtävä ei ole ruokkia markkinavetoista omistus- ja osinkokuplaa ... ]
 
"Ennen hyvinä aikoina" vesi, sähkö, maantiet ja vesireitit olivat yhteiskunnan suojeluksessa. Liikelaitosten johdossa oli insinöörejä, jotka takasivat sähkön saannin ja osinkotavoittelut monopoleista olivat tuntemattomia ilmiöitä. Vesi ja sähkö olivat yhteiskuntavastuuajattelun alaisia toimia ja niihin ei sovellettu arvonnousuja omistajilleen - ehkä joskus pönkittämään kunnan taloutta jaettaessa niukkuutta kansalaisille.
 
Suomi on edelleen täynnä valtakunnallisia ja paikallisia sähköyhtiöitä ja vesilaitoksia. Sähkö vapautettiin. Ensin syntyi omistuskaruselli, jossa välistävetäjät rikastuivat - operaation näyttävä alku kietoutui Lapuan Sähköön. Toisessa vauhtikaarteessa syntyi markkinakilpailu sähkönmyynnistä. Sähköä myytiin jopa tappiolla ja joidenkin laitosten olisi ollut parempi keskittyä vain monopolisiirtoon.
 
Nyt sähkölle ja kulutuksellemme on säädetty vastuita ympäristöstä - olemme päästökaupassa ja maksamme lisääntyvästi käytöstämme. Eräät yhtiöt osasivat hyödyntää nämä ominaisuudet ja syntyi ehkä kuuluisimpana ns. Fortum-ilmiö, jossa kansakunta tuomitsi lailliset saannot ansiottomina. Sähkö joutui yhteiskuntavastuusta osinkovastuuseen.
 
Yhteiskuntavastuullinen sähkö ja vesi eivät kuulu markkinamekanismien piiriin. Sähköä ja vettä tulee säästää - ja se säästö säädetään veroilla, ei hintakikkailuilla, joilla pönkitetään kurssinousua ja omistajahyväilyä. Tanskassa on miltei Euroopan kallein sähkö, mutta myös suurin verotus. Suomessa on yksi Euroopan halvimmista sähköistä ja silti Fortum nappaa liikevaihdosta ylivoimaiset 30% voittoa - toki valtio saa sievoiset summat tulontasaukseen, mutta niin saa muutkin omistajat, jotka hyötyvät yhteiskunnallisista monopoleista. Pörssipeleihin eivät kuulu monopolitekijät - vain valtiolla on niihin oikeus.
 
Sähkö- ja vesi voidaan yhdistää samoihin yhtiöihin ja liikelaitoksiin. Eduskunta voi säätää lain, jolla yhdistetyt sähkö- ja vesilaitokset yhtiöityvät kaikki samaan toimintamalliin. Hintasäätö, voitontuotto ja tekninen tuote- sekä palvelukehitys eriytetään muista yhtiöistä yhteiskunnan valvovan elimen alle turvaamaan näille välttämättömyyksille yhteiskuntavastuu niin kulutuksena, saantona kuin säätelynä huomioiden erityisesti ympäristötekijät.
 
Mielenkiintoisesti Kiinassa kaupunki-/ aluehallinto tarjoaa mm. ulkomaalaisille vesilaitosten laitetoimittajille pääsyä monopoliliiketoimintaan. Vastineeksi Kiinan viranomaiset haluavat toimitetuille huippulaitteistoille maksuaikaa vesilaitosyhtiön voitoista maksettavaksi. Idea on länsimaalainen tienrakennusmenetelmä - yhteiskunta säästää, kansalaiset saavat puhdasta vettä nopeammassa aikataulussa säädeltyyn hintaan. Länsimaalainen laitetoimittaja, mikäli kilpailun voittaa - saa varman takaisinmaksun tuotteillensa sekä näyttävän markkinapaikan.
 
Puhutaan, että mm. Etelä-Savossa olisi vielä sähköyhtiöitä, joissa oikeasti ajatellaan yhteiskuntavastuuta. Tämähän tarkoittaa huolehdintaa jakelusta, riittävästä energiansaannosta, tarkasta mittauksesta, siis laskutuksesta ja teknisestä kehityksestä esimerkiksi koviakin myrskyjä vastaan. Tämä saa maksaa, mutta itse yhtiön ei tarvitse tuottaa juurikaan voittoa - mikäli omistajat eivät hyväksy yhteiskuntavastuuajattelua, vaihdettakoot heidät ulosostolla ja tämän jälkeen omistuksen betonoinnilla sinne, missä sitä vastuuta löytyy. Kansakunta ei tarvitse enää riidankylväjiksi sinänsä hyvin tuottavia "fortumien" johtomekanismeja. 
 
Sähkö ja vesi ovat kuten rauta- ja maantiet - yhteiskunta säätelee niitä ja vastaa saatavuudesta, toimivuudesta ja kehityksestä ympäristötekijät huomioiden. Ollaan suurremonttien edessä, kokeilu markkinamekanismeista sähkön osalta voidaan päättää epäonnistuneena kokeiluna ja palata yhteiskuntavastuuaikakauteen viisastuneina niin menneistä kuin nykyisistäkin virheistä. Silti kansalaiset eivät enää tule saamaan Euroopan halvinta sähköä, tältä osin kulutusjuhlat ovat ohitse.
 
Ilkka Luoma
0400 607080
 
 
Mielipidekirjoitukseen liityvä kuvakertomus-
(kuvia saa käyttää ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - copyright by Ilkka Luoma)
 
1)
 
Teksti
Yhteiskunnan peruselementtejä ovat vesi, kaasu, sähkö ja teleliikenne. Yksityistämisaallossa vain kaasu ja vesi ovat jääneet kiinnostuksen puutteessa yksityistämisten ulkopuolelle. Paluu menneeseen sähkön osalta saattaa olla lähempänä kuin arvaammekaan. Virheistä voidaan oppia, paluu ei ole pettymys, vaan se voi olla oppi, jossa piuhat ovat kaikilta osin järjestyksessä - yhteiskuntavastuullisesti.
 
2)
 
Teksti
Jos katsoo tarkkaan saattaa huomata presidentti Kekkosen virka-asunnosta, nyk. Kekkosen museo - suoraan edessä kuuluisan Raadeen hampaan, joka nykyisin on Fortumin pääkonttori. Kekkosen aikana johtajat eivät viritelleet omiaan ja myllykirjeet olisivat torpanneet Fortum optiorähäkän ennen kuin se olisi edes julkisesti syntynytkään. Puhutaan myös Kekkosen perinnön systemaattisesta tuhoamisesta - mutta tämä onkin jo oman juttunsa arvoinen!
 
3)
 
Teksti
Huomisen liikenne on raideliikenne ja se toimii sähköllä, vieläpä ydinsähköllä. Ennen veturit olivat puilla ja hiilillä käyviä, välissä dieselillä ja lopulta sähköllä. Hallituksen arvaisi satsaavan raideliikenteeseen, eikä innoissaan olisi sitäkin yksityistämässä, kuten sähkölle kävi tunnetuin seurauksin.
 
4)
 
Teksti
Elämme kulutusjuhlan maassa, meillä on vettä ja sähköä yllin kyllin. Kulutusjuhlahulabaloo onkin tältä erää ohitse - vastuu on heräämässä ja joudumme puolittamaan kulutuksemme. Hyötysuhteissa, laitteissa ja käyttötavoissa on huimasti vielä työtä edessä, se tuo lohtua, sillä se tulee tämän puolituksen lopulta tekemään. Meillä on Suomessa yksi maailman suurimmista ekologisista jalanjäljistä.
 
5)
 
Teksti
Nykyinen Fortumin pääkonttori, entiseltä nimeltään Raaden hammas, onko se kaatumassa omaan mahdottomuuteensa? Puhutaan, että sateenkaaren päässä ovat kultapadat, näin tässä tapauksessa onkin, mutta onko se kohtaloksi nykyiselle ansiottomalle saannolle? Viime kädessä kaiken maksaa perimmäinen kuluttaja, niin ansiottomat optiot kuin muutkin palkat ja palkkiot.
 
6)
 
Teksti
Suomi torppasi Venäjän merikaapelin, olisiko se sittenkin pitänyt rakentaa ja lopulta kaksisuuntaiseksi? Venäjä ja Pietari tarvitsevat itse kaiken sähkönsä, siksi innoissaan venäläiset "loputtomia" energiavarojaan käyttävät - kasvu on erinomaista A-luokkaa ja lopulta hekin saavuttavat meidän ylivoimaiset lukemat. Sähköjohtohässäkkä Pietarissa - johdinbussi- ja ratikkapiuhojen sekamelskaa hyvässä järjestyksessä.