|1184|

is%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4.jpg

Kuva: ~ https://onlinekello.fi/ajastin/isanpaiva/2022/ - 

 

 

***

 

[ … kaupunkilainen pohti miksi poliitikot ovat usein epäluotettavia; eivät he aikuisten oikeasti tarkoita sitä, mitä puhuvat. Kaikki sanovat parantavansa hyvinvointia, lupaavat työtä, menestystä ja yhteenkuuluvuutta. Äänestävä nuori ei tiedä mitä uskoa, kaikki lupaavat korjata, laittaa kuntoon ja nostaa (toivottavasti henkisen) kasvun uudelle tasolle … ]
 
 
Työntelin kaksosrattaita Helsingin Pohjois-Haagan rautatiepysäkille. Rattaissa istuivat kaksostyttömme Emmi ja Iina – 2v, elettiin vuotta 2015. Olin päässyt aseman ovien ulkopuolelle laiturille, kun hymyilevä vanhempi rouva kysyi:
 
”Ovatko kaksoset?” Kyllä ovat ja erilaiset, kuten isä ja äitikin …
 
 
Tästä alkoi pysäyttävä keskustelu
 
Rouva kertoi syntyneensä 1941, sota oli jälleen alkanut ja isä joutui ja pääsi rintamalle. Oli ollut jo koko Talvisodan. Rouvan äiti ja isä olivat menneet kihloihin ja naimisiin Juhannuksena 1939 – sodan aattona. Aurinko oli kuulemma paistanut lämpimästi ja tulevaisuus odotuksineen ja suunnitelmineen edessä.
 
 
Myrsky alkoi talven koittaessa
 
Suomi oli joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Suomen mies ja hevonen olivat rintamalla. Lomia ei tullut – rouvan isä oli rintamalla miltei koko ajan. Oli tosi kyseessä. Suomi oli menettämässä itsenäisyytensä – kaikki olivat kiinni uskosta, luottamuksesta omaan itseensä ja Mannerheimiin – näin oli rouvan isä kertonut myöhemmin.
 
 
Sota päättyi Saksan kolmannen valtakunnan osa-avun vuoksi
 
Hitler oli päättänyt, että Suomi liittyy samaan rintamaan voimansa tunnossa olevan Saksan rinnalle. Rouva syntyi, kun isä oli jälleen kutsuttu isänmaan palvelukseen – olimme jälleen sodassa. Nyt haettiin hyvitystä. Menetykset haluttiin takaisin. Itsenäisyyttä haluttiin vahvistaa ylittämällä jopa vanha rajakin – oli kuulemma sotataktinen veto.
 
 
Rouva jatkoi asemalaiturilla kertomustaan
 
Alkoi tarinan herkkä osuus ja oli hyvä kun silmilläni oli aurinkolasit. Rouva kertoi, ettei hän ollut kokenut isää kuin vasta 1945, kun isä täysin isänmaataan palvelleena palasi lopulta kokonaan kotiin. Lapin sota Saksan kolmatta valtakuntaa vastaan oli päättynyt. Isä oli ollut poissa liki koko ajan. Oli myönnetty harvoja lomia.
 
Rouva kertoi uhrautuvaisuudesta, ja jälkeenpäin ymmärretystä velvollisuuden tunteesta. Isät ja miehet eivät paljon kotia hoitaneet, se oli äidin valtakunta. Isä oli rintamalla puolustamassa maataan, kotiseutuaan ja perhettään. Kotona oli pieni tyttö – 1941 syntynyt, joka pääsi kokemaan isän vasta vajaa neljä vuotta myöhemmin.
 
 
Kotiin oli tullut uusi mies, mutta jälkeenpäin huomattuna – erilaisena
 
Nuoresta miehenalusta oli tullut mies, joka oli katsonut totuutta silmiin – samalla oli syntyneet ne monet tarinat ja kertomukset uhrautuvaisuudesta, toverin pelastamisesta – toveruudesta, jossa vieruskaveria ei koskaan jätetty. Oli kysymys itsenäisyydestä.
 
 
Rouva jatkoi kertomustaan – ja junakin oli jo mennyt
 
Seuraavia tuli, mutta tätä tarinaa ei varmasti usein tule vastaan. Rouva hymyili ja silitti kaksosiamme. Hänelle oli tullut muisto jostain kaukaa, kun isä oli palannut lopullisesti kotiin – sen rouva muisti, kuinka isän kädet tarttuivat häneen ja nostivat pienen tytön korkealle. Isä oli sanonut –
 
”Nyt se ohi, isi ei enää koskaan lähde kotoa pois pitkiksi ajoiksi”.
 
 
Työ oli tehty ja Isänmaa pelastettu
 
Isä oli kuulemma kertonut äidille, että Saksan apu pelasti Suomen – oli nähnyt mustarististen lentokoneiden syöksyneen apuun Tali – Ihantalassa, jossa kuulemma paljolti ratkaistiin Suomen itsenäisyys ja tulevaisuus.
 
 
…
Rouva kertoi tuolloin isien olleen erilaisia, eivät niin leikkineet lasten kanssa kuin nykyään. Olivat töissä, lukivat lehtiä ja kuuntelivat radiota. Mutta kotona oli turvallista – isi oli paikalla ja oli niin lämmintä. Isän merkitys oli ollut suuri ja oli ollut niin jännää oppia uusia ihminen – vasta vajaa nelivuotiaana.
 
 
Rouva kertoi aina olleensa ylpeä isästään,
 
joka oli ollut yksi niistä, jotka antoivat sen, mitä heiltä odotettiin. He eivät olleet jälkeenpäin valittaneet mistään. Olivat hiljentyneet Mannerheimin syntymäpäivinä – kiinnittäneet aina huolellisesti kunniamerkit rinnuksiin ja kantaneet ne ylpeydellä teoista, joilla kansakuntamme oli itsenäisyytensä pitänyt, vaikka vastassamme oli suurvalta.
 
 
Juna tulee vielä –
 
 … kaksi oli mennyt ohi.. Aurinkolasit olivat tarpeen, vaikka aurinko ei enää paistanut. Rouvan kertomus oli lähellä päätöstään. Kaksoset olivat katselleet ja olleet hiljaa – kuuntelivatko, en tiedä.
 
 
Rouva katsoi silmiin ja kertoi vielä yhden asian:
 
Rouva mainitsi vielä isänsä saavuttaneen reservin majurin arvon ja heillä oli käynyt monia tunnettuja sodan ajan upseereita. En kysynyt nimiä – en edes rouvan, en tohtinut – olin kuunnellut vain hiljaisena. Silmiä kirveli.
 
 
Juna tuli
 
Rouva kysyi miten näet lapset ja nuoret tänään, viitaten rattaisiin. Kerroin 64.000 ajelehtivasta nuoresta. Rouva vakavoitui, mutta kohta hymyillen sanoi Adolf Ehnrooth´in kertoneen, että Suomen tulevaisuus on nuorissa ja he ovat juuri niitä, jotka Suomea tulevat puolustamaan - itsenäistä Suomea.
 
- Isänä olin liikuttunut ...
 
---
 
JÄLKIKIRJOITUS 
 
Sunnuntaina 13.11.2022 on jälleen Isänpäivä -
 
 .. toivotan kaikille iseille hyvää sunnuntaita - Isänpäivää, kestämistä ja esimerkkinä oloa lapsilleen, sillä juuri nyt lapset tarvitsevat myös isää - huolehtivaa Isää!
 
Kirjoitin tämän neljän lapsen isänä, joista kaikista olen iloinen, ylpeä, mutta huolissani nykypäivän tapahtumista - kolukiusaaminen, -väkivalta - nurten katujengit ja katuväkivalta rehottavat entistä enemmän. 
 
Nyt valtiojohtomme on aika ryhtyä aikuisten oikeasti tositekoihin hoitamaan meidän suomalaisten omia asioita -
 
nyt on lopetettava muille vieraille maille katse, rahan lappaminen, aseiden toimittaminen ja medialle vakava kansalaisviesti:
 
Lopettakaa tuo räikeä manipulaatio, Naton ihailu ja Venäjän pelon ja uhan lietsominen. Olkaa journalisteja - kertoo kaikki näkökulmat puolueettomasti, ei propagoiden, kuten nyt yhä räikeämmin tapahtuu.
 
On aika kääntää katse kotiin, kotimaahamme, Isänmaahamme -
 
 .. lapsemme ja nuoret huutavat jo hätäänsä |1 - unohtamatta lapsiperheiden isää ja äitiä, jotka monin osin kamppailevat talouden ahdingossa, kun mikään ei enää riitä.
 
Valtiojohtomme tietää tarkoin todellisen syyn, miksi nyt kaikki maksaa enemmän!
 
Syy on kirkas - me lähdimme pakko-EU-solidaarisuudessa mukaan EU-Euroopan pakotteisiin Venäjää vastaan. Sota on Ukrainassa väärin, mutta se ei nyt meille enää kuulu - meidän oma hätä on nyt kotona, Suomessa - lapsiemme ja nuortemme kohdilla!
 
..
|1 Katsokaa tämän aamun 11.11.2022 YLE-Aamu-TV, aiheena poliisin silmin mitä kouluissa, kaduilla ja kodeissa tapahtuu - kiusaaminen, väkivalta - raskaskin väkivalta lisääntyy - jopa jo 10-vuotiaat osallistuvat peliin - vinoutuneeseen Elämän peliin. Missä mättää - on tekojen aika, ja nyt haastetaankin TP Sauli Ninistö ja PM Sanna Marin mukaan todellisiin isänmaan talkoisiin ottamaan osaa vakavaan asiaan, joka huonosti mennen kantautuu vuosikymmenien päähän.
 
 
 
"Koulu­väkivalta vaikuttaa koko yhteisöön, sanoo nuoriso­psykiatrian yli­lääkäri – neurologin mukaan vammautumisen riski on suuri kaikissa päähän osuneissa iskuissa"
 
 
 
 
---