~ https://twitter.com/hashtag/evoluutio -
...
HS
Yritän elää vastedes parempaa elämää – eli ilman toivoa tulevaisuudesta, joka ratkaisee maapallon ongelmat
~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006194124.html -
.
sunnuntai, 4. elokuu 2019
~ https://twitter.com/hashtag/evoluutio -
...
~ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006194124.html -
.
Aivan tavallisen aktiivi-ihmisen mietintää, ruplutusta, julkituontia, ärhentely ja puhetulvaa asioista, jotka pakottivat kirjoittamaan - nyt osoitamme huomiotamme kohti ympäröivää luontoa, toivottavasti sen ehdoilla.
China Donald Trump Kiina NATO Nato Nato - isäntämaa pöytäkirja Nato kielteisyys Naton taistelualusta Naton uhka Paavo Väyrynen Sanna Marin Sauli Niinistö Venäjä Venäjän uhka Vladimir Putin YHTEISKUNTA idän ja lännen vastakkainasettelu kasvuhokema koronavirus koulukiusaaminen kouluväkivalta sotilaallinen liittoutumattomuus sotilaallinen vastakkainasettelu trumppismi west trolling manipulation
Me syömme muun eliöstön ravintokulhoista. Me syömme, sotkemme ja käytämme biomassavarantoja aivan liikaa populaatiobiomassaamme nähden. Meitä lienee ihmisinä massana ehkä noin muurahaiskolonioiden luokkaa.
Jokainen voi herkän uteliaasti havaita, että ympäristöjälkemme muurahaisiin nähden on vaikkapa tuhat-kertainen; lisäksi emme osaa sopeutua lajikohtaisten säännöstöjen (evoluution määritykset - universumin käyttöjärjestelmä?) myötä biomassavaikuttavuutemme mukaisesti.
Näin on syntynyt ja pahenemassa oleva ihmisperäinen ympäristömuutos (-tuho?), joka kiihdyttää rakenteiden murentumista - meidän ihmisten näkökulmasta, josta kumpuaa sitten toivottomuus lannistumisena tai toivo - yrittämisenä ja itsesuojeluvaistona.
Evoluutio on meille lopulta tuntematon ilmiö, sen syvällisimmältä luonteeltaan. Evoluution tehtävä on vain "pitää itsensä hengissä", ollen meidän mittakaavoissa "kuolematon" - huolehtimassa elollisuudesta, joka jatkaa sukua - lajeittain.
Evoluution näkökulmasta ihmisen katoaminen ei ole ongelma - jäljelle jää aina lajeja, joista jälleen kehittyy uusia "ihmisiä", kunnes Aurinkomme höyrystää rakennuspalikkamme avaruuden tuuliin - jatkuakseen sitten joskus jossain tuolla "ylhäällä" ... mekin tulimme rakennuspalikoina lopulta suurien tähtien sisuksista ... tähtiräjähdyksien myötä.
Entä toivottomuus? Toivoa on aina jäljellä - on vain kysymys aikajanan kohdasta missä mennään. Kukaan ei tiedä tarkasti huomista - mikäli riittävän kokoinen asteroidi tömähtää Maahamme, on jälleen aika uudelle lajikehitykselle. Evoluutiolla ei ole toivottomuutta eikä toivoa - se on ohjelmaluupissa!