...

HS 3

Kaikkein pienimmästä kaikkein suurimpaan

--

Ilkka Luoma 3.5.2020 - 19:09
1 - Tämä on HS-sunnuntain se kolmas klassikkosarjalainen - tänään! Matkalla suuruudesta pienuuteen - tosin vain ihminen on keksinyt tuon adjektiivillisen ilmaisumoodin. Astevaihtelua kauneutena tai suuruutena ei ole missään muualla. On vain vaikutteita, keskinäisyyttä ja kausaliteettia - siis kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ihminen havittelee kauas universumin "rajapinnoille", tuonne jättipallon rajattomiin rajoihin - nykytiedon mukaan ajallisen jatkumon alkuhetkiin - fotonisena teleskopismina. Me emme omin silmin näe paljon - emme kuvainnollisesti emmekä reaalisesti. Tarvitsemme apuvälineitä, joita muu evoluutio-ohjauksellinen eläimistö ei tarvinnut milloinkaan kehittää - oli muutoinkin yhteys.

Ihminen tiirailee myös pienuuteen - kauas olemattomuuksiin, jossa teorian mukaan 'jouset tanssivat' kohden täyden pysähdyksen taikaa, kun liikkeen tarvitsema energia päättyy - lopullisesti. Emme täälläkään näe syvyyksiin - ilman apuvälineitä.

Apuvälineet ovat tuoneet mielikuviimme jotain sellaista, että harmonian kehitysasteen kanssa on pitänyt keksiä adjektiivit - suurin ja pienin, toisaalta kaunein (lisääntymisen adjektiivikiihdykkeenä) ja rumin (välttelyn aikaansaamisfunktiona).

Eräs asia tässä klassikossa tuli esille - "lähettilään" esittely. Tuo lähettiläs energioiden syvyyksistä olisi ilmeikkäästi tuo mainittu neutriino - massaton (näinköhän?) hiukkanen, joka läpäiseen kyntesi kuin koko Maapallonkin - yhdessä hujauksessa - liki valon nopeudella.

Rajat tulevat vastaan, myös kyvyssämme nähdä, ymmärtää ja sisäistää - universaalina ilmiönä. Tuo tässä alussa mainittu rajallisuuden äärettömyys on meille vaikea pala - (Kari Enqvist - kertoisitko?). Rajallinen äärettömyys on energian massapisteominaisuus. Tuolla jossain kaukana energia päättyy, jolloin jonkun meille käsittämättömän keskipisteen vetovoima väistyy lopullisesti.

Onko universum sittenkin absoluuttinen pallo? Täydellisen pallon matematiikka on uskomattoman kiehtova - pii-arvon loputtomuutena > [2]
 
..
[2]
2 - Entä tuo pienuus? Cern tutkii myös maan sisuksissa kiihdyttämön energioina pienuuden filosofiaa - päätyen joskus johonkin selaiseen, jossa kaikki häviää, kuten tuossa suuruuden äärettömyydessä - rajallansa, jossa tuo vetovoiman energia loppuu - täydellisesti.

Kimppakiva on tässä hersyvä ilmaus, sillä Italiassa Gran Sasso tarvitsee havaintoihinsa Sveitsin Cern' stä laukaisun, jotta syntyy jälki, jota tutkia. Neutriinojen sanotaan olevan massattomia, tai niillä on todellisuudessa pienen pieni massa (?), kuten valon lähettiläällä - fotonilla.

Emme tunne neutriinojen "tehtäväkuvaa", kuten emme tunne tänään niin muodikkaiden viruksienkaan tehtäväkarttaa - vain lisääntymisen "isäntäkasvien" avulla. Neutriino on pienuuden lähettiläs - emme tunne sen koostumusta. Tanssiiko sekin "säikeiden ohjeistama" - emme tiedä. Säikeillä tarkoitetaan tässä 'String theory' tä, jonka osalta peitsen taitto on viisaiden keskinäismittelöä.

Pelin ja pelon ilmapiiri kulminoituu tuonne pienuuksien "äärettömiin energioihin" - summana; emmehän tiedä mistä tuo toistaiseksi teoreettinen säikeiden tanssi saa voimansa! Pelko syntyy kaiken katoavaisuudesta takaperoisesti maailmojen alkuun eli loppuun - sinne Big Bangin neulan reikään.

On kiva, kun tyydytämme uteliaisuuttamme, ja samalla tuon tavoittelun kulutteellisena hintana olemme saaneet meitä kaikkia elättävän biosfäärin "ylikuumenneeseen tilaan" - lajien katona ja lämpöliikkeen kiihtymisenä - lämpöskaalassa jossa kaltaisemme Elämä esiintyy vain muutamien kymmenien Celsius-asteiden välimaastossa!

Cernissä ja Gran Sassossa tiedetään universumin lämpöskaalan olevan noin miinus 273 C-astetta -- kiihtyen aina miljardeihin plusasteisiin (?). Näin elomme on lähestymässä jäätymistään. e
 
...