Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
09.03.2009 - 08:14

 

(Uutisia värittää kiihtyvä kulutuksen tiukkeneva jarrutus - kulutusväsymys seurailee salaperäisesti ympäristön ylisyömisen tunnuslukua)
 
[ ... aina elo-syyskuun vaihteessa on uutisoitu ihmiskunnan syöneen ympäristön biokasvun jo koko vuoden kasvumäärän osalta - syömme syyskuusta lukien varantoja, jotka eivät enää uusiudu. Ihmiskunta siirtää omiksi haitallisiksi ylivarannoiksi tuon etukäteensyönnin, jota velanotoksi kutsutaan ... ]
 
Kuilu elämisen- ja elintasossa on revennyt eri puolilla maailmaa. Alikehittyneiden maiden vastarekyyli latautuu huolestuttavaa vauhtia. Vähäosaisten uskoon turvautuminen ajaa ihmisiä epätoivoon ja tekoihin, joissa ylensyöneet joutuvat maksumiehiksi. Olemme syöneet itsemme suhteessa ympäristöömme epätasapainoon suhdeluvulla 4/12 eli 33%.
 
33 prosentilla olemme ylittäneet ympäristön tuotantokyvyn, jo useita vuosia. Söimme koko maapallolle varatun biologisen kasvun velaksi muille - lapsillemme ja heille, joilta puuttuvat lähes kaikki, paitsi usko johonkin. Globaali maailmantalous reivaa nyt maagisesti tuolla 33 prosentilla vähennystä - se tarkoittaa nimenomaan läntisen kulutuksen pienentämistä tuolla samalla prosentilla.
 
Jos tutkimme uutisointia ja laskemme irtisanomiset, lomautukset, lyhennetyt työviikot, ennenaikaiset eläkkeet ja tuotannosta tipahtamiset - seuraa tätäkin lopulta tuo maaginen 33 prosenttia. Elimme välittämättä muista ja ympäristöstä. On maksun aika. Kustannuksina ovat uudet läntiset elintasosairauksien hyökyaallot. Mielenterveys järkkyy ja yltäkylläisyys ajaa terveyden- ja sairaanhoidon kustannukset huimaan kasvuun. Söimme mm. liian usein itsemme ohi viimeisenkin vyönsoljen reiän.
 
Ympäristö osaa vastata omalla evoluutiolla. Luonto laittaa jarrut päälle. Ihminen itse on osa luontoa. On helppo ennustaa, että läntinen markkinatalous kohtaa noin 33 prosentin kulutusvähenemän. Ihmiset itse käyvät omaa ylikulutustaan vastaan. Väsyimme ostamiseen. Onko palkkojakin reivattava tuolla 33 prosentilla - kädenojennuksena heille, joilla ei ole kuin 1/33 osa siitä mitä meillä?
 
Jos seuraamme lähimmäisiämme, väheneviä työtovereitamme ja naapureitamme, huomaamme, että kulutusväsymys iski käsijarrut päälle. Nyt reivataan ostamista, käytämme tarkemmin väheneviä varantoja, kulutamme vähemmän, vaikka onneton kulutuskehoituksen mainosaalto kantaa korviimme kehoitusta liittyä kassajonoihin.
 
Emme liity kassajonoihin, vaan useat ovat jo liittyneet ruokajonoihin. Ihmiset löytävät kulutettavaa vähemmästä, pienemmästä ja säästeliäämmästä. Nyt keräämme alitajunnassamme sitä 33 prosentin varantoa, jonka ylisyöntinä ympäristöltämme "varastimme" huomisen velaksi huimalla korolla. Tämä velka erääntyy lapsillemme. Olemme perintömme siemenet jo jakaneet.
 
Herääminen alkoi nopeammin kuin ymmärsimme. Teollisuus ja kauppa tulevat laittamaan ihmisiä tuolla samalla prosentilla ulos lopullisesti tai väliaikaisesti. Herää kysymys, mistä tuo ymmärryksen aalto on alkanut. Mistä alkoi väsymys kuluttamiseen. Oliko se itsesuojeluvaisto, joka heräsi yhteydestä luotoon, joka lähetti meille salaperäisen impulssin laittaa jarrut päälle.
 
Ihmiskunta ei ole koskaan osannut selittää yhteyksien, vuorovaikutusten hermoratojen ja biosfääriviestityksen saloja ja kaavoja. Ihmiset eivät ole edes ymmärtäneet, mikä tehtävä on bakteereilla ja viruksilla 1/. Olisiko mahdollista, että lopullinen 33 prosentin sääntö kerää nyt voimia ja tulee eliminoimaan tuon jo laskemamme ympäristön ylisyönnin 33 prosentin osalta. Mikä salaisuus perustuu tuohon suhdelukuun?
 
Joka tapauksessa on selvää ja faktaa, että jarrut ovat päällä ja varannot keräävät nyt voimia. Jokainen vähennetty ympäristön kulutuskysyntä lisää luonnon voimavaroja palautettaessa tuo tasapaino, jossa vuotuinen syönti ei ylitä vuotuista kasvua.
 
Miljoonien vuosien aikana biosfääri 2/ on kasvanut ja varastoitunut - nyt kulutustäyteinen markkinatalous syö tuota varantoa. Ylitimme rajat ja ympäristön vastaisku on käynnissä. Olemme itse osa tuota vastaiskua ja se on meneillään oleva vähennyskampanja. Nyt luovumme kaikesta kuluttamastamme juuri tuon 33 prosentin osalta. Mikä tehtävä on lopulta "hydro- ja biosfäärin käyttöjärjestelmän *) ohjaamilla" viruksilla ja bakteereilla?
 
Mihin tasapainoon luontainen evoluutio lopulta pyrkii?
 
*)
Käyttöjärjestelmälle voimme antaa kukin sen nimityksen, mikä tuntuu uskomusjärjestelmissämme luontevimmalta - usein se liittyy uskontojen filosofiaan, koska rasittavilla todisteteemoilla ei tarvitse näin rajallista käsityskykyämme rasittaa.
 
1/
Linkit kirjoituksiin:
Pohdintaa loputtomuudesta ja olemattomuudesta
Virukset ja bakteerit
 
2/
Biosfääri [Wikipedia]
 
 
Ilkka Luoma
0400 607080
...
 
Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus~
[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2007 ]
 
Kansio
Ulkona markkinataloudesta - vai eikö sittenkään?
...

Sent:
Sent: Friday, February 13, 2009 9:33 PM
Subject: MIELIPIDE - Ympäristön kestokyvyn ylitys maksetaan nyt talouden shokkiaaltona

 

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Aivan tavallisen aktiivi-ihmisen mietintöjä, ruplutusta, julkituontia, ärhentelyä ja puhetulvaa asioista, jotka pakottivat kirjoittamaan - nyt osoitamme huomiotamme kohti ympäröivää luontoa, toivottavasti sen ehdoilla.
alussa

Kaiken alussa oli tyhjyys - tila jossa ei ollut mitään väärää, eikä mitään oikein. Ei ollut verrantoa, ei virhettä. Selittämättömyydestä ilmestyi äärettömän lyhyessä hetkessä pienempi kuin olematon hehku - joka synnytti leimahduksen, josta oli syntyvä kokonaisuus - missä nyt olemme.

Leimahduksen ohitse kiitävässä hetkessä syntyi kohtaaminen, joka mahdollisti kaiken sen, mitä olemme nähneet, kokeneet ja huomenna menettäneet.

Olematon kohtasi äärettömän ja syntyi voima, mistä mekin olemme syntyneet kaukaisuudesta ja iättömyydestä, mitä mielemme ei voi ymmärtää. Ymmärrämme vain hetken juuri nyt, muu onkin utopiaa ja selitystä.

Halumme kohtaa siirrossa, joka säädettiin tuona ensihetken kohtaamisessa - vetovoimassa joka yläpitää systeemiä kaikkialla. Milloin tuo loppuu - onkin jo loppunut, sillä ei se edes alkanut.