Kaiken alussa oli tyhjyys - tila jossa ei ollut mitään väärää, eikä mitään oikein. Ei ollut verrantoa, ei virhettä. Selittämättömyydestä ilmestyi äärettömän lyhyessä hetkessä pienempi kuin olematon hehku - joka synnytti leimahduksen, josta oli syntyvä kokonaisuus - missä nyt olemme.

Leimahduksen ohitse kiitävässä hetkessä syntyi kohtaaminen, joka mahdollisti kaiken sen, mitä olemme nähneet, kokeneet ja huomenna menettäneet.

Olematon kohtasi äärettömän ja syntyi voima, mistä mekin olemme syntyneet kaukaisuudesta ja iättömyydestä, mitä mielemme ei voi ymmärtää. Ymmärrämme vain hetken juuri nyt, muu onkin utopiaa ja selitystä.

Halumme kohtaa siirrossa, joka säädettiin tuona ensihetken kohtaamisessa - vetovoimassa joka yläpitää systeemiä kaikkialla. Milloin tuo loppuu - onkin jo loppunut, sillä ei se edes alkanut.