Evoluutiolle on tärkeää geeniperimän siirtyminen polvesta toiseen. Tuo siirtyminen luo evoluutiolle "töitä" - siis sopeuman järjestelyä, sen oman toiminnallisen kellotaajuuden ohjastamana.

Sopeuma korostuu erityisesti rakkauden tunteessa - kumpikin ojentuu toistaan kohden - hyväksyen erilaisuudet, jotka sitten myöhemmin ovat riitojen siemeniä? Rakkaus tasoittaa tietä yhteisen hedelmän aikaansaamiseksi.

Rakkaus on hyve, onnellistaja - hyväolon lähde sekä yrittämisen ja toivon alku. Rakkaus on myös kypsyyttä kokea mielihyvää vaikka lisääntyminen on jo takana. Rakkaus luo turvaa - ei jätä yksin ja tuottaa läsnäoloa tarpeelliseksi tuntemuksen siivittämänä.

Rakkauskin haalistuu, ja siksi sanotaan, ettei se suurin rakkaus koskaan voinut toteutua; ei ollut uskallusta altistaa kaunista tunnetta arkielämän pyörteisiin, jossa olisivat nuo ihmisten väliset erilaisuudet korostuneet tuhon siemeniksi. Rakkaus on myös kuuleman mukaan ikuista - tai ainakin siltä tuntuu - alussaan, jolloin ollaan aivokemioiden juovukkeessa.

Evoluutio loi rakkauden, jotta sen muuttuessa yhteenkuuluvuudeksi, se loisi myös edellytykset yhteisen hedelmän kasvatukseen, jotta uusi polvi olisi jälleen valmis rakkauteen ja lisääntymiseen.
.
Sanotaan myös, että suvun synnit periytyvät myöhemmille. Mikä onkaan syntiä - onni vai velvollisuus? Vihaisuus velvollisuuden edellä rapauttaa salattua onnea ... e

...

MUSIC