|
|||
 |
|
||
|
08.11.2008 - 14:22
Cc: timo.soini@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; esko-juhani.tennila@eduskunta.fi ; jaakko.laakso@eduskunta.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi
Sent: Tuesday, October 14, 2008 9:35 PM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Ihminenkään ei voi kuluttaa yli luontonsa vertaa - "tyhjästäkin on paha nyhjästä" Niin ihminen kuin yhteiskuntakin voivat väsyä ja "vaatia taloudellista talviunta"
(Talouden vuoristorata on huolestuttavinta, mitä ennakoimattomuus kysynnässä ja tarjonnassa voivat tuottaa)
Elämme sattuman kaupassa. Rahaa pumpataan, valtioita huudetaan hätiin ja riskeille vaaditaan riskittömiä maksumiehiä. Lopulta kuluttaja ja se tavallinen kansa (enemmistöveronmaksajat) hoitavat laskut ja ottavat vastuut. Yhteiskunta on niin demokraattinen, että ongelmat tasataan ja voitot kohdennetaan.
Lopulta tavallinenkin kansalainen väsyy, kuten voi yhteiskuntakin uupua. Nyt on alkamassa talouden "turbulenttisen kivulias" muutosprosessi, jossa kuluttamisen evoluutio hakee ympäristöönsä paremmin soveltuvia muotoja. Ihminen yhtenä eläinlajina ja osana luontoa etsii eksyksissä koko luontoa ajatellen huomioivampaa ja osallistuvampaa asemaa.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen vakuutteli kokoomusjohtajan arvovallalla, että USA:sta liikkeelle lähtenyt sub-primekriisi ei juurikaan vaikuta Suomen vahvaan talouteen - tästä kohtalokkaasta lausahduksesta on aikaa vain reipas puolivuotta. Nyt moni suomalainen tietää roskalainakriisin jo tehneen maihinnousun maahamme.
Ilkka Luoma
.....
[C]
kirjoitus lähihistoriasta ~ 2. helmikuuta 2008
Niin itse kansalainen kuin yhteiskuntakin voi väsyä (Japanilaiset olivat pitkässä kysyntädepressiossa, kun ei enää jaksanut ostaa lisää - kysyntää piristääkseen Japanissa korko meni jopa miinukselle - ihmisiä valtasi epätietoisuus mitä kasvavan kuluttamisen jälkeen tapahtuu) [ ... lepo on osa vuorokautta, se on osa työvuotta ja eläimetkin ovat hoksanneet, että nopean saalistuspyrähdyksen jälkeen on tasaannuttava - on vedettävä henkeä, että uuden mahdollisuuden koittaessa kykenee uuteen saalistukseen ja reviirin puolustukseen kuin suvun jatkamiseen ... ] USA:ssa rynnii velka-korkokierre, jossa keskuspankki kiihdyttääkseen hiipuvaa kysyntää laskee korkoja. Hyökynä markkinoille tulevat hintakuplansa puhkaisseet huutokauppa-asunnot eivät mene kaupaksi, jos ei ole kulutusvoimaisia ja luottokelpoisia asiakkaita. USA on markkinatalousmaiden mekka, jossa kaikki perustuu kysyntään. Japanissa kysyntä laski, ja kansantalous oli kasvuluviltaan miltei 0 - useita vuosia (eduksi ymmärrykselle?) - Japani oli väsynyt. Länsimaissa yhteiskunnat kuluttivat viimeisen sadan vuoden aikana miltei kaiken sen energian ja raaka-ainevarannon, mitä koko maapallolla oli tarjolla. Synnytimme ennennäkemättömän vaurauden, elintasovarannon kuin myös näyttötalouden, jossa kasvu seurasi kasvua. Kasvusta tuli mittari, joka määräsi suunnan nykyongelmiin. Halpaa öljyä oli tarjolla yllin kyllin, kuten kehitysmaiden raaka-ainevaroja - jotka me "ryöstimme". Me osasimme nuo perushyödykkeet käyttää hyväksemme - jalostimme ne kulutukseksi, jonka päästöilmiöissä nyt tuskailemme. Elintasokuilu repesi ja 20% ihmisistä käytti (käyttää) sen, mikä olisi riittänyt lopuille 80%:lle. Syydimme markkinatalousmaina 20%:n väestömäärällä ilmaan 80% siitä, joka aiheutti muutokset ilmakehäämme. Markkina- ja näyttötalouden kuplailmaisu kasvusta on hiipunut ja olemme kulutustalouden hokemassamme neuvottomia mitä teemme huomenna, kun kanssatoverimme kehittyvissä maissa imevät työn, raaka-aineet ja energian. Kaikki pallomme varannot eivät kuulu meille. Jo pelkästään USA 5% väestöllä kuluttaa 30% maapallon bensiinistä. Energiaimumme on ollut niin jättiläismäistä, että väsymys kohtaa niin ihmisessä kuin yhteiskunnissakin. Kasvunkäyrän nousussa hehkuttaneet näyttötalousmaiden kulutuskansalaiset ovat onnistuneet saamaan itsensä vanhemmiksi kuin koskaan ja lihavammiksi kuin milloinkaan. Elintasosairaudet ovat syntyneet markkinamekanismista uusiksi ja nyt oikeasti kolminkertaisiksi haasteiksi. Olemme yksinkertaisesti "hyvinvointivaltioissamme" syöneet konkreettisesti ja kuvainnollisesti liikaa - söimme sen osuuden, joka jäi pois siltä 80%:n osalta ihmistä, joille ei vielä ole kaltaisiamme elintasosairauksia syntynyt. Nyt puhutaan mielenterveydestä, nuorison ajelehtimisesta, rypeentyneestä ahneudesta, kiihkokvartalisoituneista talousluvuista ja loputtomasta voitonkasvun tavoittelusta. Ylitimme luontaiset rajat ja reviirit. Laskimme globalisaation levittämään "länsimaisen kulutusjuhlintakansantautimme" *) nyt myös kehittyviin maihin - seurauksista ei kukaan uskalla edes ajatella. Historia kertoo kestämättömien ongelmien aina vääjäämättä johtavan sotaan - sekö onkin päämäärä, koska sota kiihdyttää kansantaloutta ja liiketoimintaa raskaalla "verolla". USA:n presidentti George W. Bush lopulta - jättääkseen muistomerkkinsä, julisti kehittyneiden maiden velvollisuutta auttaa mm. aasialaisia tovereita ymmärtämään mihin kasvunhokemat johtavat. Bush vaati meitä viemään teknologioita pelastamaan toverit siltä elintasopyrkyryyden synnyttävältä saaste- ja päästösekasotkulta, ... missa me harjoittelimme koko 1900-luvun. --- USA:ssa kolmas henkilöauto monissa perheissä on jo arkipäivää. Pilkahduksena heräämisestä, Bush mainitsi, että ympäristömuutokset koskevat myös meitä kehittyneitä länsimaita ... ja jopa amerikkalaisia! Väsymys valtaa kansalaisia myös Suomessa, vaikka hallituksen puheiden ja median välittämien tilastojen mukaan meillä menee paremmin kuin koskaan. On totta, että moni suomalainen tekee pitkää päivää yhdessä maailman lyhimmän vuosittaisen työpäivälukumäärän maassamme. Toisaalla puristetaan, toisaalla on totuttu työhön itsestäänselvyytenä verkkaisemminkin. Toisaalla on jo totuttu huomisen pätkätyöllisyyteen, ja toisaalla on palveluissa toisillemme työntekijäpulaa. Yhteiskuntamme väsyy samalla lailla kuin sen osasetkin, kansalaiset. Juurettomuus, näköalattomuus ja epätietoisuus kasvavat. Maan isät - uskollisina suomalaisille tavoilleen, pitävät kiinni "sovituista asioista" ja eivät puutu riittävällä vastuulla heidät valinneiden ihmisten ongelmiin, vaikka todellisuudessa voisivatkin (Kemijärvi). On myöskin totta, että perusveronmaksajan roolissa ei aina nähdä metsää puilta, mutta toisaalta tuota "tietämättömyyttä" käytetään yhtiöliiketoimintojen voittopyydetavoittelussa tehokkaasti ja jopa härskisti hyväksi. Suomalaiset valitsevat äänillänsä sellaisen eduskunnan ja sitä kautta hallituksen, että se muistuttaisi itse kansakuntaa pienoiskoossa. Valintaansa äänestäjien pitäisi pystyä luottamaan. Valtiovallan päätöksien ei aina tarvitse perustua kylmiin liiketoimilaskelmointeihin, vaan on olemassa myös ns. kansalaisetu - elämmehän inhimillisessä maailmassa, ... kuitenkin. Yhteiskunta väsyy ja se vaatii piristettä. Kaikkea ei tarvitse tehdä rahamäärän mittaroinnilla. Kasvu ei ole itseisarvo, senhän jo ympäristöstäkin huomaa. Mittari on henki, mikä maassa vallitsee. Tuo "henki" ymmärtää, että aina ei mene taloudessa hyvin, koska olemme osa kansainvälistä järjestelmää ja nyt on myös muidenkin maailmalla saatava "rikastua". Kaiken tuon ihmiset kuluttajina kestävät, mutta osallistujina jotka unohdetaan - sitä he ja me emme kestä. Kansakunnat ovat yleensä suurimman hädän hetkellä yhtenäisimpiä ja tuolloin valituilta esikuvilta ja johtajilta vaaditaan osaamista nähdä se metsä oikeasti puilta. *) ei vielä nimikettä tautitilastoissa Ilkka Luoma http://ilkkaluoma.blogspot.com ---------------------- Linkki kuva-arkistoon, josta voi käyttää haluamaansa kuvaa/ kuvia vapaasti yllä olevan kirjoituksen yhteydessä: http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/283rh+i ... -life.html
Christian Louboutin Sale kirjoitti 15.05.2012 - 10:35
I almost accidentally visited to this site, Because it can let you know more than with.I bookmarked your site!Well, from your blog , I paid a lot of like-minded friends .
|
Kirjoittaja
Aivan tavallisen aktiivi-ihmisen mietintöjä, ruplutusta, julkituontia, ärhentelyä ja puhetulvaa asioista, jotka pakottivat kirjoittamaan - nyt osoitamme huomiotamme kohti ympäröivää luontoa, toivottavasti sen ehdoilla.
Kategoriat
 
alussa
Kaiken alussa oli tyhjyys - tila jossa ei ollut mitään väärää, eikä mitään oikein. Ei ollut verrantoa, ei virhettä. Selittämättömyydestä ilmestyi äärettömän lyhyessä hetkessä pienempi kuin olematon hehku - joka synnytti leimahduksen, josta oli syntyvä kokonaisuus - missä nyt olemme. Leimahduksen ohitse kiitävässä hetkessä syntyi kohtaaminen, joka mahdollisti kaiken sen, mitä olemme nähneet, kokeneet ja huomenna menettäneet. Olematon kohtasi äärettömän ja syntyi voima, mistä mekin olemme syntyneet kaukaisuudesta ja iättömyydestä, mitä mielemme ei voi ymmärtää. Ymmärrämme vain hetken juuri nyt, muu onkin utopiaa ja selitystä. Halumme kohtaa siirrossa, joka säädettiin tuona ensihetken kohtaamisessa - vetovoimassa joka yläpitää systeemiä kaikkialla. Milloin tuo loppuu - onkin jo loppunut, sillä ei se edes alkanut. |
||
